Viljelypalsta ja yhteisöllisyys

Aloitin palstaviljelijänä viime vuonna keväällä, vähän myöhäänkin kun tieto monivuotisesta aarista tuli melko myöhään. Kevät meni siinä, että sai viljelyitä alkuun, raivattua rikkaruohoja (vielä melko heikolla tuloksella), istutettua viinimarjapensaita, perunoita ja ... no, ajan sai kulumaan. Yhteisöllisyys ei siinä vaiheessa ollut se olennaisin asia, vaikka olihan se jo silloin taustalla.

Ensinnäkin jo se, että viljelypalstat ovat kaupungin pelloilla ja niitä vuokraa 4H-yhdistys. Joka kevät ilmeisesti on ruljanssi jakaa kaikki yksivuotiset palstat halukkaille ja uudet ja vapautuvat monivuotiset palstat niitä jonottaville. Ja sitten yksivuotiset palstat kynnetään ja palstat merkitään vuosittain ennen kuin viljelijät pääsevät pellolle. Nopeampi pellolle pääsy onkin yksi syy, miksi halusin mieluummin monivuotisen palstan, monen muun syyn ohessa ... ja ovat ilmeisen haluttuja.

Toinen asia on infra: kaupungin puolesta viljelypalstojen läheisyydessä on letkuilla varustetut vesipisteet, niin kasteluveden saa suoraan letkulla omalle tontille tynnyriin lämpiämään. Suuri etu.

Edelleen, ja tärkeimpänä, viljelijöiden yhteisö, jota aktiiviset harrastajat pitävät yllä. Katariinan viljelijöillä on oma Facebook-ryhmässä, jossa tietoa tapahtumista ja yhteistilauksista ja muutakin keskustelua, kuvia palstoilta. Tärkeänä mukavuustekijänä puusee, jota saa kesän ajan käyttää pientä maksua vastaan, ja samalla maksulla saa käyttöoikeutta joihinkin työkaluihin, kuten kottikärryyn ja viikatteeseen, joita tarvitaan satunnaisesti, mutta todellakin silloin kun tarvitaan. Lisäksi nyt keväällä on erilaisia tarpeellisia yhteishankintoja: lavakauluksia, mustaa multaa, hevosenlantaa, kuorikatetta ... edullisesti ja toimitettuna pellonlaitaan. Asioita, jotka helpottavat viljelyä suuresti. Ja toisaalta Facebook-ryhmästä saa ihan mielenkiintoistakin tietoa: itse löysin sen kautta EU:n kansalaistiedeprojektiin, papujen kasvatukseen. Toisenlaiseen yhteisöön.

Yhteisöllisyys on paitsi mukavaa, on sillä myös vakavampi puoli. Esimerkiksi Turun kaupungin ilmasto-ohjelmassa yhteisöllisyys on nostettu yhtenä tapana ilmastonmuutoksen riskeihin sopeutumiseksi. Sikäli tällä harrastuksella on myös osuutensa suurempien tavoitteiden saavuttamisessa.