117

Hallitusneuvottelut eivät ole vielä alkaneet, mutta keskusteluissa alkaa nousta tietty luku esille. Tälle päivälle sitä vahvisti Keskustapuolue, jossa pääministeri Sipilä ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta ylimääräisessä puoluekokouksessa 7. syyskuuta. Keskustan puoluehallitus puolestaan katsoi, että vaalitulos johtaa oppositioon, paitsi jos neuvotteluissa suostutaan heidän ehtoihinsa, joihin demarien näyttäisi olevan helppo suostua. Asiat edistyvät tällä rintamalla toistaiseksi demarivaikuttajien toiveiden mukaisesti. Samaan aikaan Kokoomuksen Petteri Orpo kertoo, että Kokoomus ei lähde kenenkään hallitukseen kamreeripuolueeksi. Askelmerkit pysyvät hyvin kasassa Mikael Jungnerinkin ehdottamaan ja Marko Junkkarin ennustamaan malliin. Mutta siis: neuvottelut edelleen käymättä siitä, ketkä hallituksessa ovat ja mitä tekevät ja miten vaaleissa tärkeiksi äänestetyt teemat toteutuvat.

Rohkeutta!

Eduskuntavaalit käytiin, ja tulos oli selkeä: SDP, Vasemmisto ja Vihreät voittivat viisitoista paikkaa ja edellinen hallituskoalitio hävisi kuusitoista. Seitsemän edesmenneen hallituksen ministeriä putosi eduskunnasta. Eniten kärsi Keskustapuolue, joka johtajansa johdolla oli kauimpana kannattajakuntansa toiveista ja otti eniten osumaa huonosti valmistellun lainsäädäntötyön puolustamisesta ja eteenpäin runnomisesta. Väärää rohkeutta. Alkuperäiset hallituskumppanit säilyivät lähes vaurioitta, Kokoomus ajamalla itsensä näköistä politiikkaa ja Perussuomalaiset putoamalla hallituksesta kesken kauden.

SDP, Vasemmisto ja Vihreät ajavat samoja tavoitteita, mutta vähän erilaisilla painotuksilla: koulutusta; toimia eriarvoistumista, syrjäytymistä ja köyhyyttä vastaan; ja ilmastonmuutoksen ja sen seurausten hillitsemistä. Kaikki ovat voittonsa ansainneet.

Hallitusneuvottelut voidaan nähdä pelinä, jossa hallituskumppaneita ostetaan näitä miellyttävillä lupauksilla. Kompromissejahan tarvitaan joka tapauksessa. Tämän vuoksi ei saa kuitenkaan unohtaa, ketkä olivat vaalien todelliset voittajat ja mitä arvoja he ajoivat. Kaikki kolme. Niitä arvoja pitää kunnioittaa neuvotteluissa ja niitä on puolustettava rohkeasti. Ja kuitenkin muistaen maltillisuus, josta edellisestä hallituksesta  valikoituva hallituskumppani muistuttaakin, on se sitten kuka tahansa kolmesta.

Rohkeutta! Vaalivoitosta on hyötyä vain, jos se hyödynnetään. Ja muistaen, että paikka oppositiossa näillä luvuilla voi silti olla parempi kuin lähteä väärän politiikan apupuolueeksi pääministerinä.
SDP on parhaimmillaan, kun se on rohkeimmillaan!

Häränpyllyhallitus, ennakkoaavistus

Huomenna sunnuntaina 14. huhtikuuta siis eduskuntavaalit, joista odotetaan taas harvinaisen mielenkiintoisia. Suurimpien puolueiden kannatukset ovat galluppien mukaan tasaiset, eikä selkeää johtotähteä ole näkyvissä. Tämän vuoksi on mahdollista, ettei pääministeri tulekaan suurimmasta puolueesta, eikä suurimman puolueen asemakaan ole selvä. Oletusarvona kuitenkin on, että SDP on huomisen jälkeen suurin puolue ja Antti Rinne tunnustelee menestyksellisesti vaihtoehtoja hallituksen muodostamiseksi. Porvarihallituksen muodostuminen on kuitenkin mahdollinen vaihtoehtoinen skenaario.

Edellisten vaalien jälkeen 2015 keskustapuolueen vaalivoitto loi mahdollisuuden vahvalle kolmen puolueen porvarihallitukselle keskustapuolueen Sipilän johdolla Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ollessa jaetulla toisella sijalla äänimäärällä ja edustajapaikoilla mitattuna. Vaikeudet alkoivat kuitenkin heti ensimmäisenä syksynä, kun hallituksen esittämät työntekijöiden palkkaetuihin kohdistuvat pakkolait vetivät perussuomalaisten kannatuksen alas. Samana syksynä myöhemmin keskustapuolueen ja kokoomuksen välejä koetteli eripuraisuus maakuntien lukumääristä, mikä sitten johti  lehmänkauppaan, joka esti lopulta SoTe-uudistuksen maaliin viemisen ja romahdutti keskustapuolueen kannatuksen. Kun vielä hallitus uhkasi kaatua ja Perussuomalaiset hajosi puolueena vuoden 2017 kesällä Halla-ahon voitettua puheenjohtajuuden, muodostui kolmen suuren porvaripuolueen pakka sillä tavalla kummalliseksi, että huomenna on jännitettävää tulevan hallituspohjan osalta.

Ensimmäinen vaikeus porvarihallituksen muodostumiselle on, että sekä Keskustapuolueen juha Sipilä että Kokoomuksen Petteri Orpo ovat useamman kerran todenneet, että puolueiden arvopohjat eivät ole yhteensovitettavissa Perussuomalaisten arvopohjan kanssa. Tästä on kuitenkin tullut useampia kannanottoja myös sen puolesta, että mitään puoluetta ei pitäisi suoraan sulkea pois, ja toisaalta, että olisi järkevääkin rakentaa oikeistopuolueiden yhteinen hallituspohja Perussuomalaisten kanssa. Samalla on ollut huomattavissa, että puolueet ovat muutenkin lähentyneet toisiaan monissa asiakysymyksissä lähinnä niin, että kaksi isoa ovat siirtyneet enemmän perussuomalaiseen suuntaan. Selkeitä ristiriitojenkin aiheita löytyy.

Pakolaiskysymykset tuskin tuottavat kolmikolle ongelmia, koska jo edesmenneen hallituksen pakolaisiin liittyvä osuus on Halla-ahon kynänjälkeä. Maahanmuuttovirasto on hallituskauden aikana tiukentanut linjaa huomattavasti sekä tiukentuneen lainsäädännön että tiukennetun tulkinnan seurauksena. Kokoomus on toistuvasti esittänyt julkisuudessa pakolaiskiintiön nostamista, mutta vetäytynyt tästä joka kerralla, viimeksi kesällä 2018 vetoamalla (väärin perustein) hallitusohjelman kirjauksiin. Syksyllä 2018 sisäministeri Mykkänen jopa esitti, että YK:n pakolaissopimusta olisi tulkittava uudestaan. Samaan aikaan myös EU on tiukentanut pakolaislinjaansa ja suunnittelee pakolaiskeskuksia Pohjois-Afrikkaan. Pakolaiskysymyksestä ei tulisi porvarihallituksessa edelleenkään ongelmia. Oppositiossa hallituksen linjaa arvosteltaisiin raskaasti.

Ilmastotavoitteissa Perussuomalaisten ja Kokoomuksen ja Keskustapuolueen välillä on näennäisesti ristiriita. Kokoomus ja Keskustapuolue ovat useimpien muiden puolueiden mukana sitoutuneet 1,5 C linjaan, mutta Perussuomalaiset lähinnä vastustavat Suomessa toteutettavia ilmastotoimia. Myöhemmin on käynyt ilmi, että keskustapuolueella on tässä monta kiusallista kohtaa ja vaalien jälkeen Kokoomuskin lienee helpottunut, jos voi taas vedota hallitusohjelmaan.

Ammattiyhdistysten valta saattaa olla Perussuomalaisille kiusallinen aihe. Tämä on tärkeä kohta Kokoomukselle ja Sipilän Keskustapuolueelle, mutta Perussuomalaisten duunariäänestäjät eivät näille ajatuksille lämpene. Yhteenotto ammattiyhdistysliikkeen kanssa romahdutti perussuomalaisten kannatuksen heti ensimmäisenä syksynä hallituksessa ja perussuomalaisten jo siirryttyä oppositioon olivat keskustapuolue ja Kokoomus vähällä ajaa Suomea yleislakkoon ennen joulua 2018. Voi olla, että perussuomalaisten johto on valmis lähtemään tälle linjalle, vaikka sen tiedetään syövän kannatusta.

Leikkaukset sosiaalitukiin on toinen mahdollisesti eniten perussuomalaisten ja jonkin verran Keskustapuolueen kannatukseen vaikuttava asia. Kokoomuksessa tämä on helpommin perusteltavissa siihen liittyvillä veronalennuksilla, jotka kyllä maistuvat varsinkin perussuomalaisten johdolle. Tämäkään ei ole loputon ongelma.

Ehkä suurin periaatteellinen ongelma liittyy Euroopan Unioniin. Suuri osa perussuomalaisesta kenttäväestä luopuisi yhteisöstä mahdollisimman nopeasti fixitin kautta. Halla-aho on kuitenkin ottanut tähän realistisen linjan jo aikaisemmin: Suomen etu olisi erota EU:sta, mutta se ei ole realismia, ja toisaalta EU:ta voidaan kehittää Suomen edun mukaisesti myös sen sisältä. EU:sta tuskin tulee hallituksenmuodostukselle sen suurempaa estettä kuin sinisen eduskuntaryhmän kanssa 2017.

Vuoden 2017 kriittisistä arvioista huolimatta näyttää siltä, että Keskustapuolueella ja Kokoomuksella ei olisi suuria vaikeuksia muodostaa hallitusta perussuomalaisten kanssa. Kristillisdemokraatit olisivat varmasti suostuvaisia tämän apupuolueeksi, ja saattaisi Ruotsalainen kansanpuoluekin mieluummin olla huonossa hallituksessa kuin oppositiossa. Neljäkin puoluetta toki riittäisi hallituksen muodostamiseksi, eikä se varmasti muodostu tällä kuviolla, jos se on RKP:stä kiinni. Huomenna, eli oikeastaan siis tänään, noin 24 tunnin kuluttua, tiedetään paremmin paikkaluvut, jotka lopulta ratkaisevat kuvion. Voi olla, että Sipilä ja Orpo ovat valmiit Häränpyllyyn, jos saavat siihen mahdollisuuden. Sellainen ikävä ennakkoaavistus.

Hallitusvaihtoehtoennustelua

Ylihuomenna, sunnuntaina 14. huhtikuuta, äänestetään Suomen seuraavasta eduskunnasta. Puoluekannatuksen mittaukset ennustavat suurta vaalitappiota edesmenneessä hallituksessa toimineille puolueille, eniten katkeraan loppuun asti kestäneelle pääministerin Keskustapuolueelle ja vähemmän Kokoomukselle ja kertaalleen hajonneelle ja kesken pois potkituille Perussuomalaisille. Vastaavasti oppositiossa olevat punavihreät; SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto; ovat saamassa vaalivoiton. Blokkipolitiikkaan vaalitulos antaa kuitenkin suhteellisen kehnot eväät, koska keskeiset opposition selkeän blokin muodostavat kolme puoluetta eivät ennusteiden mukaan sinällään saa enemmistöä, mutta myöskään kolme edellisen hallituksen muodostanutta puoluetta eivät saa viimeisimmän  Accuscoren ennusteen mukaan enemmistöä, 100 paikkaa, perussuomalaiset näistä suurimpana. Ainoa ennusteen mukaan enemmistön saava yhdistelmä olisi melko epätodennäköinen SDP:n kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus.

Suomessa oletusarvona on enemmistöhallitus, joka saa omalla määräenemmistöllä toteutettua tavanomaisen lainsäädännön. Tämä on hyvin erilainen tilanne kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa yhden tai useamman oppositiopuolueen tukema vähemmistöhallitus on muodostunut pikemminkin säännöksi kuin poikkeukseksi jo ennen Ruotsidemokraattien nousua ja varsinkin sen jälkeen. Toisaalta kokemuskin on osoittanut, että hallitus on toimintakykyisempi, jos siinä ei ole liian montaa puoluetta osallisena. Tämän vuoksi ennusteet viittaavat todennäköiseen neljän puolueen hallitukseen: pienin mahdollinen toimintakykyinen hallitus. Tällaisia yhdistelmiä voidaan rakentaa monella tavalla. Tässä olen päätynyt kolmeen erilaiseen runkoon, joista yksi on oikeistoblokin sisältä ja kaksi sekahallituksia.

Ennusteiden mukaan todennäköisin ensimmäinen hallitustunnustelija on  SDP:n Antti Rinne. Selvää on, että hänkään ei pysty kokoamaan puolueen toiveiden mukaista punavihreää hallitusta vaan joutuu ottamaan mukaan jommankumman porvaripuolueista. Todennäköistä kuitenkin on, että SDP ei ota mukaan perussuomalaisia, koska näiden suhde on ristiriitainen. Vihreät tulevat varmasti olemaan SDP:n hallituskuviossa, mutta Vasemmistoliitto tuskin mahtuu Kokoomuksen kanssa yhteen. Tämän perusteella SDP:n johdolla on kaksi todennäköistä hallituskokoonpanoa:
SDP-Kok-Vihreät-Ruots 111 paikkaa arvion perusteella
SDP-Kesk-Vihreät-Vas 111 paikkaa arvion perusteella

On myös mahdollista, että porvaripuolueet pyrkivät  kokoamaan porvarihallituksen, jossa perussuomalaiset olisivat taas kantavana voimana. Tämä edellyttäisi tällä kertaa ainakin yhtä apupuoluetta, koska kolmisin puolueet saisivat heikon enemmistön tai ei enemmistöä ollenkaan. Ruotsalainen kansanpuolue tuskin haluaa perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen eikä viime hallituskauden politiikka ollut muutenkaan mieluisaa, mutta kristillisdemokraateilla tuskin on tällaisia esteitä. Tämän perusteella mahdollinen hallituspohja olisi
Kok-Pers-Kesk-KD 107 paikkaa arvion mukaan.

Lopullisiin hallitusneuvotteluihin vaikuttaa monet seikat, mutta eniten tuleva vaalimenestys. Tässä kuvatut kolme vaihtoehtoa elävät aika pienillä enemmistöillä, joten pienetkin muutokset ennusteeseen nähden muuttavat todennäköisyyttä kullekin hallituskokoonpanolle. kukin kokoonpano tekisi hyvin omanlaistaan politiikkaa, joten vaaleja on erittäin mielenkiintoista seurata tältä pohjalta.