Kaksi kappaa perunaa ja muutama papu

Ostin tänään siemenperunat itämään, kaksi ja puoli kiloa Timoa ja kolme kiloa Annabelliä. Sopivan pieniä mukuloita, että mukava istuttaa ja riittävyys hyvä. Sitten aloin miettimään mittasuhteita ja historiaakin: aikaisemmin olin jo päätynyt siihen, että noin viisi kiloa siemenperunaa olisi hyvä määrä, koska se riittäisi noin kahdellekymmenelle neliömetrille perunamaata, jolloin ammattiviljelijän ohjeilla tiheys on vähän yläkanttiin. Se sopii hyvin palstan jakoihin, kun viime kesänä oli vain kahdentoista neliön ala perunalla myöhemmän liikkeellelähdön vuoksi. Tänä vuonna olisi tarkoitus kääntää vähän enemmän nurmea perunalle ja ensi vuoden kaalimaaksi.

Toinen asia, mitä aloin pohtimaan, on vanhempi perunan historia ja kapat. Nykyisellään iso kappa on noin viisi litraa perunaa ja painaa kolmisen kiloa. Aikaisempi kappa vanhoja mittoja käytettäessä vaihteli kyllä, mutta oli ilmeisesti yleensä noin neljä ja puoli nykyistä litraa, kaksi kappaa siis lähelle tuota viittä ja puolta kiloa, jotka minulla siementä ostettuna. Yksi tai kaksi kappaa siemenperunaa oli sellainen määrä, jonka Suomen Talousseura jakoi perunaa kokeiltavaksi torpille ja itsellisille niillä seuduilla, joilla sitä ei entuudestaan kasvatettu, vuonna 1798 Ylä-Satakunnan kadosta kärsineille, 1802 laajemmin Suomessa.

Varsinainen pohdintani on aikaisemmin ollut, kuinka suuri merkitys yhdellä tai kahdella kapalla perunaa on ollut viljelijöille. Yksi asia on ollut käytettävissä oleva maan määrä. Torpalla kaksikymmentä neliötä ei välttämättä ole ollut mikään ongelma, mutta itsellisille ehkä jo ollutkin, kun viljely ollut tupakkaa ja kaalia, ei viljaa. Sitten taas perunamäärä ei välttämättä ole ollut ihan valtavan suuri: sadoissa puhuttu jopa yli kymmenkertaisista tuotoista, mutta myös vain nelinkertaisista, usein kahdeksankertaisesta. Se tarkoittaisi muutamaa kymmentä kiloa, kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen ehkä. Vähemmästä, jos sitä on syöty aikaisemmassa vaiheessa loppukesästä. Määrät ovat kyllä voineet olla sikäli merkittäviä, että ne ovat olleet käytettävissä kesällä ennen viljan tuleentumista ja varsinkin huonon viljavuoden jälkeen tärkeäkin ravinnonlähde. Ja kysehän oli kuitenkin totuttelusta: tärkeintä päästä yli ennakkoluuloista ja oppia uuden ravintokasvin hyötyjä.

Sitten toinen asia on pavut, joita EU-projektissa minäkin lähden kokeilemaan. Kuutta lajia muutama papu lajia kohti kuulostaa melko pieneltä määrältä, ehkä ravintokasviksi kasvatettavana mitättömältä. Toisaalta siinä on paljon samoja piirteitä kuin Suomen Talousseuran toiminnassa yli kaksisataa vuotta sitten: kokeillaan, tutustutaan, viestitään, otetaan uusia innovaatioita käyttöön, rakennetaan siemenpankkia kansalaisten varaan, innostetaan tekemään yhteistyötä, vaihtamaan kokemuksia ja jopa siemeniä, ja muutamat pavut saattavat riittää siihen, että sekä maistellaan että otetaan siementä talteen ensi vuotta varten. Jonkinlainen yhteys toiseen aikakauteen.

Kuvassa perunanistutusta yksitoista vuotta sitten.