Häränpyllyhallitus, ennakkoaavistus

Huomenna sunnuntaina 14. huhtikuuta siis eduskuntavaalit, joista odotetaan taas harvinaisen mielenkiintoisia. Suurimpien puolueiden kannatukset ovat galluppien mukaan tasaiset, eikä selkeää johtotähteä ole näkyvissä. Tämän vuoksi on mahdollista, ettei pääministeri tulekaan suurimmasta puolueesta, eikä suurimman puolueen asemakaan ole selvä. Oletusarvona kuitenkin on, että SDP on huomisen jälkeen suurin puolue ja Antti Rinne tunnustelee menestyksellisesti vaihtoehtoja hallituksen muodostamiseksi. Porvarihallituksen muodostuminen on kuitenkin mahdollinen vaihtoehtoinen skenaario.

Edellisten vaalien jälkeen 2015 keskustapuolueen vaalivoitto loi mahdollisuuden vahvalle kolmen puolueen porvarihallitukselle keskustapuolueen Sipilän johdolla Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ollessa jaetulla toisella sijalla äänimäärällä ja edustajapaikoilla mitattuna. Vaikeudet alkoivat kuitenkin heti ensimmäisenä syksynä, kun hallituksen esittämät työntekijöiden palkkaetuihin kohdistuvat pakkolait vetivät perussuomalaisten kannatuksen alas. Samana syksynä myöhemmin keskustapuolueen ja kokoomuksen välejä koetteli eripuraisuus maakuntien lukumääristä, mikä sitten johti  lehmänkauppaan, joka esti lopulta SoTe-uudistuksen maaliin viemisen ja romahdutti keskustapuolueen kannatuksen. Kun vielä hallitus uhkasi kaatua ja Perussuomalaiset hajosi puolueena vuoden 2017 kesällä Halla-ahon voitettua puheenjohtajuuden, muodostui kolmen suuren porvaripuolueen pakka sillä tavalla kummalliseksi, että huomenna on jännitettävää tulevan hallituspohjan osalta.

Ensimmäinen vaikeus porvarihallituksen muodostumiselle on, että sekä Keskustapuolueen juha Sipilä että Kokoomuksen Petteri Orpo ovat useamman kerran todenneet, että puolueiden arvopohjat eivät ole yhteensovitettavissa Perussuomalaisten arvopohjan kanssa. Tästä on kuitenkin tullut useampia kannanottoja myös sen puolesta, että mitään puoluetta ei pitäisi suoraan sulkea pois, ja toisaalta, että olisi järkevääkin rakentaa oikeistopuolueiden yhteinen hallituspohja Perussuomalaisten kanssa. Samalla on ollut huomattavissa, että puolueet ovat muutenkin lähentyneet toisiaan monissa asiakysymyksissä lähinnä niin, että kaksi isoa ovat siirtyneet enemmän perussuomalaiseen suuntaan. Selkeitä ristiriitojenkin aiheita löytyy.

Pakolaiskysymykset tuskin tuottavat kolmikolle ongelmia, koska jo edesmenneen hallituksen pakolaisiin liittyvä osuus on Halla-ahon kynänjälkeä. Maahanmuuttovirasto on hallituskauden aikana tiukentanut linjaa huomattavasti sekä tiukentuneen lainsäädännön että tiukennetun tulkinnan seurauksena. Kokoomus on toistuvasti esittänyt julkisuudessa pakolaiskiintiön nostamista, mutta vetäytynyt tästä joka kerralla, viimeksi kesällä 2018 vetoamalla (väärin perustein) hallitusohjelman kirjauksiin. Syksyllä 2018 sisäministeri Mykkänen jopa esitti, että YK:n pakolaissopimusta olisi tulkittava uudestaan. Samaan aikaan myös EU on tiukentanut pakolaislinjaansa ja suunnittelee pakolaiskeskuksia Pohjois-Afrikkaan. Pakolaiskysymyksestä ei tulisi porvarihallituksessa edelleenkään ongelmia. Oppositiossa hallituksen linjaa arvosteltaisiin raskaasti.

Ilmastotavoitteissa Perussuomalaisten ja Kokoomuksen ja Keskustapuolueen välillä on näennäisesti ristiriita. Kokoomus ja Keskustapuolue ovat useimpien muiden puolueiden mukana sitoutuneet 1,5 C linjaan, mutta Perussuomalaiset lähinnä vastustavat Suomessa toteutettavia ilmastotoimia. Myöhemmin on käynyt ilmi, että keskustapuolueella on tässä monta kiusallista kohtaa ja vaalien jälkeen Kokoomuskin lienee helpottunut, jos voi taas vedota hallitusohjelmaan.

Ammattiyhdistysten valta saattaa olla Perussuomalaisille kiusallinen aihe. Tämä on tärkeä kohta Kokoomukselle ja Sipilän Keskustapuolueelle, mutta Perussuomalaisten duunariäänestäjät eivät näille ajatuksille lämpene. Yhteenotto ammattiyhdistysliikkeen kanssa romahdutti perussuomalaisten kannatuksen heti ensimmäisenä syksynä hallituksessa ja perussuomalaisten jo siirryttyä oppositioon olivat keskustapuolue ja Kokoomus vähällä ajaa Suomea yleislakkoon ennen joulua 2018. Voi olla, että perussuomalaisten johto on valmis lähtemään tälle linjalle, vaikka sen tiedetään syövän kannatusta.

Leikkaukset sosiaalitukiin on toinen mahdollisesti eniten perussuomalaisten ja jonkin verran Keskustapuolueen kannatukseen vaikuttava asia. Kokoomuksessa tämä on helpommin perusteltavissa siihen liittyvillä veronalennuksilla, jotka kyllä maistuvat varsinkin perussuomalaisten johdolle. Tämäkään ei ole loputon ongelma.

Ehkä suurin periaatteellinen ongelma liittyy Euroopan Unioniin. Suuri osa perussuomalaisesta kenttäväestä luopuisi yhteisöstä mahdollisimman nopeasti fixitin kautta. Halla-aho on kuitenkin ottanut tähän realistisen linjan jo aikaisemmin: Suomen etu olisi erota EU:sta, mutta se ei ole realismia, ja toisaalta EU:ta voidaan kehittää Suomen edun mukaisesti myös sen sisältä. EU:sta tuskin tulee hallituksenmuodostukselle sen suurempaa estettä kuin sinisen eduskuntaryhmän kanssa 2017.

Vuoden 2017 kriittisistä arvioista huolimatta näyttää siltä, että Keskustapuolueella ja Kokoomuksella ei olisi suuria vaikeuksia muodostaa hallitusta perussuomalaisten kanssa. Kristillisdemokraatit olisivat varmasti suostuvaisia tämän apupuolueeksi, ja saattaisi Ruotsalainen kansanpuoluekin mieluummin olla huonossa hallituksessa kuin oppositiossa. Neljäkin puoluetta toki riittäisi hallituksen muodostamiseksi, eikä se varmasti muodostu tällä kuviolla, jos se on RKP:stä kiinni. Huomenna, eli oikeastaan siis tänään, noin 24 tunnin kuluttua, tiedetään paremmin paikkaluvut, jotka lopulta ratkaisevat kuvion. Voi olla, että Sipilä ja Orpo ovat valmiit Häränpyllyyn, jos saavat siihen mahdollisuuden. Sellainen ikävä ennakkoaavistus.