Lähden blogin aluksi jäsentelemään vanhoja ajatelmiani ja kirjoitelmanpohjia uuteen alustaan. Yksi tärkeimmistä jo vuosituhannen alkupuolelta mukana seuranneita miellekarttoja on isälinjani keskiajan lopulta näihin päiviin. Tämä on minulle jo sinällään mielenkiintoinen, mutta se liittyy lopulta moneen muuhun ajatelmaan, joista myöhemmin lisää. Tässä kuvaan sukulinjan nopeasti ja nostan lyhyesti muutamia mielenkiintoisimpia henkilöitä.
Isäni ja hänen veljensä muistivat tiedon Ananiaksesta, joka oli tullut Laviaan "kaukaaiästä" ja oli Frans Iivarin, heidän isänsä isä. Maakunta-arkistossa sitten selvisi, että Ananias Matinpoika olikin tullut Kankaanpäästä, Kouran Nevanpään torpan nuorempi poika. Tästä isälinjani alkoikin selvitä nopeasti: Ananiaksen isä oli Kouran torppari Matti Mikonpoika ja isoisä Mikko Matinpoika, joka oli perustanut torppansa Isonevalle, Kärjen talon nuorimmainen poika. Tästä pääsinkin kiinni isäntäluetteloihin ja Kärjen ja Päivikkeen taloihin Kankaanpäässä ja lopulta Mouhijärvelle Nekan taloon Mouhijärven Tupurlassa ja sen ensimmäiseen tunnettuun isäntään, Per Tupuriin vuoden 1540 maakirjassa. Isälinjani kulkee siis kolmen talon ja kolmen torpan kautta, kolmessa pitäjässä.
Ensimmäinen esi-isäni on siis Per Tupuri, Mouhijärven talonhaltijaluettelon ja Satakunnan keskiajan henkilöhakemiston ensimmäinen Nekan talon isäntä. Perin sukunimi on erityisen mielenkiintoinen: Kylän nimi on Tupurla, mutta siellä ei ole Tupuri-nimistä taloa noissa lähteissä. Perin pojan nimi onkin jo Neka. Mistä tämä Tupuri tuli nimeksi?
Seuraava erityisen mielenkiintoinen on Simo Paavonpoika Neka, joka tuli Päivikkeen vävyksi ja isännäksi 1656 Kankaanpäähän isoveljen jäädessä Nekan isännäksi. Välimatka Mouhijärveltä Kankaanpäähän tuntuu vain melko pitkältä. Miten Simo päätyi sinne?
Simo Nekasta mieslinja Päivikkeellä jatkui vuoteen 1800 asti, mutta talon nuorempi poika Heikki Heikinpoika, Simon pojanpoika, asettui vuonna 1728 saman kylän autioituneeseen Kärjen taloon, jossa isäntänä vuoteen 1763 asti. Sama mieslinja jatkaa Kärjessä vuoteen 1820 asti, mutta Mikko Matinpoika alkaakin torppariksi ja meidän isälinja jatkui hänen kauttaan, Isonevalla ja sitten Nevanpäässä. Edelleen on mielenkiintoista, miten Nevanpään torpan poika Ananias työskentelee renkinä ja työmiehenä eri taloissa, selviää nälkävuosista ja asettuu Laviaan.
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hallitusspekulaatiota eduskuntavaalien jälkeen
Joulukuun lopussa arvioin mahdollisia hallituskokoonpanoja silloisten kannatusprosenttien perusteella. Silloin pidin mahdollisena kolmea eri...
-
Ostin tänään siemenperunat itämään, kaksi ja puoli kiloa Timoa ja kolme kiloa Annabelliä. Sopivan pieniä mukuloita, että mukava istuttaa ja ...
-
Otanpa esille viljelypalstani, koska siellä tulen aika paljon viettämään aikaani tulevana kesänä, toivottavasti, ja tekemään kaikkea miele...
-
Tänään oli taas erityisen houkutteleva päivä mennä töitten jälkeen pellolle ihastelemaan kevään tuloa. Varsinaisena tavoitteena oli kääntää ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti