Tämä oli isän ehkä vähän suureellinen neuvo, jonka hän oli oppinut jo sota-aikaan hoitaessaan talon, pientilan, vapaaksi ostetun torpan, peltotyöt isoveljien ollessa rintamalla ja isänsä sairastaessa. Siinä oli vielä vanhan maatalouden tasapainoa, jossa karja tuotti lannan, jolla kasvatettiin rukiit leipään ja puuroon. Sikäli oli jo päästy uudempaan maatalouteen, että lehmät lypsivät myös talvella, kun niitä varten kasvatettiin vartavasten heinää pellossa, ja voi oli talon myytävä tuote, metsätöiden ja puutavaran lisäksi. Talossa oli oma separaattorikin, eikä kermaa tarvinnut enää kuoria konttuurissa seisotetun maidon päältä. Isä muisti, että se olisi ollut malliltaan Diablo. Voi myytiin Porin torilla ja isän kertoman mukaan hyvällä menestyksellä, koska oli tunnettu tarkasta laadusta. Keskeisintä ilmeisesti, että kaikki kirnupiimähapot saatiin pestyä pois ja suolattua tasaisesti. Ja isän isä sitä oli myynyt ja taannut laadun.
Omiin päivän puuhiin kuului viinimarjapensaiden juurten perkaus ja lannoittaminen. Juolavehnää kasvoi edelleen tai taas pensaiden juuressa ja ne piti kitkeä. Joukossa oli sitten myös haurasta paksua juurta ja olihan siellä myös kaksi ihan hyvän kokoista maa-artisokkaa vanhaa perua. Lanta on palanutta hevosenlantaa aktiivisen harrastajan verkoston kautta. Sitä tuli torstaina kolme kuormaa, ilmeisesti useita kuutioita, ja oli etukäteen jo myynnissä pientä ämpärihintaa vastaan. Varasin sitä neljäkymmentä kahdenkymmenen litran ämpärillistä ja tänään sitten pääsin ensimmäiset kottikärrylliset (kolme ämpärillistä yhteen kuormaan) työntämään palstalle ja lapioimaan aluksi pensaiden juurelle ja sitten kaalimaalle. Perunamaalle tuon sitä lisää, kun saan ensin maan kaivettua auki, ja kyllä koko määrälle riittää käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti