EU-projektin pavut itämässä

Papuja siis tuli kuutta lajia, kymmenen kutakin. Jonkin aikaa joutui vielä odottamaan kylvöohjeita, mutta nekin tulivat sitten viime viikolla ja pääsin a) ilmoittamaan papujen saapumisen äpin kautta, b) vastaamaan kyselyyn pohjatiedoista ja odotuksista, c) ilmoittamaan viljelysuunnitelmasta (joka oikeastaan tarkoitti vain tietoa siitä, mikä lajike meni millä numerolla merkattuun viljelypaikkaan) ja d) laittamaan pavut likoon. Ohjeiden mukaan oli suositeltavaa jättää kymmenen pavun erästä vähintään kaksi säilöön varmuuden vuoksi. Päädyin siihen, että laitoin kutakin papua likoamaan seitsemän, niin istutettavia papuja olisi yhteensä 42. Kun päädyin ajatukseen, että varmuuden vuoksi idätän pavut sisällä turvepoteissa, sopivat nämä suunnilleen täydellisesti kahdelle tarjottimelle. Ja siis: tältä pavut näyttävät likoamassa espressokupeissa: 

Erityisen tärkeää tietenkin on merkata pavut niin, että kaikissa kasvatusvaiheissa voi olla varma, että koko kasvatuksen ajan pavut kulkevat merkattuna oikeilla numeroillaan (projektin tietokannan koodi) ja kirjaimillaan (omien papujen merkinnät). Tämän vuoksi hankiinkin spriiliukoiset tussit ja Clas Ohlsonilta merkkitikut. Näillä merkitsin heti kahvikupit, joissa pavut vettymässä, ja sitten turvepotit, joissa kussakin papunsa. Tikut seuraavat sitten maalle taimien mukana ja toivottavasti kestävät myös säätä ja maan vaikutusta kasvukauden ajan. Joka tapauksessa kukin lajike tulee omalle alueelleen viljelypalstalla, mikä helpottaa seurantaa.

Ensimmäiset pavut ovat nyt itäneet, jopa ennakoitua nopeammin, lämpimässä huoneilmassa. Ajatuksena on kuitenkin istuttaa taimet vasta suunnilleen Kustaanpäivän maissa, jota vanhastaan on pidetty otollisena päivänä ainakin perunan ja pellavan kylvölle. Myös papujen kannalta varmasti myös hyvä, kun hallanarkoina voivat yöpakkasissa paleltua (vaikka ei sellaista tällä kertaa ole sääennusteissa näkyvissä). Kerkiävät ainakin taimettua ja itää kaikki, jotka ovat itääkseen (varoitettiin kyllä, että kaikki tuskin itävät). Tässä siis tämänhetkistä tilannetta ja taidokkaat tikutkin näkyvissä:

Papulajikkeista on projektin tietojen perusteella neljä köynnöspapuja, jotka vaativat jonkinlaista tukea, ja kaksi pensaspapuja. Tässäkin varoitettiin, että kaikki tiedot eivät ole tarkkoja, joten kannattaa varautua tukemaan myös pensasmaisiksi oletettuja. Tämä sitten ratkaistava kesäkuun alkupuolella, ennen Juhannusta, kun viljelypalsta kuitenkin tasamaata. Pieniä ajatuksia asiasta kakkoskakkosten, tolppajalkojen ja metalliverkon tiimoilta. Pian nähtävissä.

Pavut tulivat

 

Pavut siis tulivat tänään postin mukana. Ohut valkoinen pehmustettu kirjekuori Italiasta. Sisällä kuusi pussia papuja, kymmenen papua jokaisessa. Viisi lajiketta tutkimusta verten ja A-kuoressa kontrolli, joka kaikille osallistujille sama. Sitten mukana väri- ja mitta-asteikkokortit, joita käytetään papuja valokuvattaessa, jotta kaikkien kuvat voidaan käsitellä yhdenmukaisesti. Passi, jossa kerrotaan kaikkien siementen olevan Phaseolus vulgariksen lajikkeita, ja lyhyt kirje, jossa kerrotaan, että varsinaiset ohjeet jatkotoimista tulevat piakkoin sähköpostiin ja appiin tulee päivitys, jonka kautta voi jakaa tietoa kasvatuksen etenemisestä ja ensimmäisessä vaiheessa lähettää kuvat tulleista siemenistä. Nyt sitten mielenkiinnolla odottamaan ohjeita, että pääsee aloittamaan viljelyn. Tosin ei vielä kiire, koska hallanarkoja papuja ei kannata kylvää liian aikaisin.

Hevosvoimia ja muuta lannoitetta

 

"Sontaa ensimmäiseen aidakseen asti ja sitten siementä niin, että saapas päällä luistaa, niin on Luojan vika, jos ei kasva"

Tämä oli isän ehkä vähän suureellinen neuvo, jonka hän oli oppinut jo sota-aikaan hoitaessaan talon, pientilan, vapaaksi ostetun torpan, peltotyöt isoveljien ollessa rintamalla ja isänsä sairastaessa. Siinä oli vielä vanhan maatalouden tasapainoa, jossa karja tuotti lannan, jolla kasvatettiin rukiit leipään ja puuroon. Sikäli oli jo päästy uudempaan maatalouteen, että lehmät lypsivät myös talvella, kun niitä varten kasvatettiin vartavasten heinää pellossa, ja voi oli talon myytävä tuote, metsätöiden ja puutavaran lisäksi. Talossa oli oma separaattorikin, eikä kermaa tarvinnut enää kuoria konttuurissa seisotetun maidon päältä. Isä muisti, että se olisi ollut malliltaan Diablo. Voi myytiin Porin torilla ja isän kertoman mukaan hyvällä menestyksellä, koska oli tunnettu tarkasta laadusta. Keskeisintä ilmeisesti, että kaikki kirnupiimähapot saatiin pestyä pois ja suolattua tasaisesti. Ja isän isä sitä oli myynyt ja taannut laadun.

Omiin päivän puuhiin kuului viinimarjapensaiden juurten perkaus ja lannoittaminen. Juolavehnää kasvoi edelleen tai taas pensaiden juuressa ja ne piti kitkeä. Joukossa oli sitten myös haurasta paksua juurta ja olihan siellä myös kaksi ihan hyvän kokoista maa-artisokkaa vanhaa perua. Lanta on palanutta hevosenlantaa aktiivisen harrastajan verkoston kautta. Sitä tuli torstaina kolme kuormaa, ilmeisesti useita kuutioita, ja oli etukäteen jo myynnissä pientä ämpärihintaa vastaan. Varasin sitä neljäkymmentä kahdenkymmenen litran ämpärillistä ja tänään sitten pääsin ensimmäiset kottikärrylliset (kolme ämpärillistä yhteen kuormaan) työntämään palstalle ja lapioimaan aluksi pensaiden juurelle ja sitten kaalimaalle. Perunamaalle tuon sitä lisää, kun saan ensin maan kaivettua auki, ja kyllä koko määrälle riittää käyttöä.