Kauttuan ruukki 1689

Historiaa on sekä lyhyttä että pitkää, tapahtumia muutamien hetkien, päivien tai vuosien aikana, ja sitten pitkiä ajanjaksoja, joiden aikana tapahtuu vain vähän muutoksia, vaikka jotakin tapahtuu koko ajan. Itselleni Kauttuan ruukki on sellainen ikuinen, tai pitkän historian asia, vaikka siinäkin on omat käännekohtansa. Tässä ankkuroin sen yhteen kiinnekohtaansa eli aloitukseen, vuoteen 1689. Vuosiluku on minulla hyvin muistissa, koska itse olin armeijassa vuonna 1989, jolloin Ruukin 300-vuotisjuhlia vietettiin, ja menin samana vuonna naimisiinkin. Se oli vielä aikaa, jolloin ruukin neljäs omistajasuku, Ahlströmit, hallitsivat Kauttuaa.

Ruotsin suurvaltakaudella rauta oli merkittävä vaurauden lähde. Se perustui Roslagenin hyvälaatuiseen rautamalmiin, jota jalostettiin takkiraudaksi, siitä kankiraudaksi ja lopulta työkaluiksi, nauloiksi ja aseiksi. Prosessi edellytti rautamalmin lisäksi puuhiiltä, vesivoimaa ja osaavia ammattilaisia. Näistä hiili ja vesivoima olivat rajoittavia tekijöitä, koska sekä malmi että työvoima olivat liikkuvia tekijöitä. Ruukin perustamisen kannalta myös suhdeverkko ja sukulaiset olivat tärkeitä, koska raudantuotantoa valvoi ja ohjasi Vuorikollegio, jossa suomalaiset aateliset olivat hyvissä asemissa.

Lorenz Creutz nuoremmalla oli kaikkea, mitä tarvittiin ruukin perustamiseksi Kauttualle: metsää, koskioikeuksia, suhteita ja kokemusta. Sekä hän että hänen isänsä Lorenz Creutz vanhempi  olivat toimineet Vuorikollegion johdossa, minkä vuoksi alan toimijat olivat hänelle tuttuja. Kauttuan ruukki ei myöskään ollut ensimmäinen, jonka hän perusti, vaan hänellä oli jo 1682 perustettu Koskenkylän ja 1686 perustettu Teijon ruukki hallussaan. Metsää hänellä oli vaimonsa Ebba Flemingin peruina Yläneen kartanon mailla Pyhäjärven toisessa päässä, ja kartanoon kuului myös Kauttuankosken myllyoikeuksia, jotka oli muutettavissa ruukin tarvitsemiksi vasarapajan oikeuksiksi kunhan myllyn veroja vastaava summa maksettiin kruunulle. Niinpä Lorenz Creutz sai vuonna 1689 oikeuden ruukin perustamiseksi Kauttuankoskeen. Masuunia Kauttualle ei pystytetty, vaan ruukissa jatkojalostettiin Teijon ruukin tuottamaa takkirautaa.

Lorenz Creutzin ja Ebba Flemingin poika Claes Creutz peri Kauttuan isänsä jälkeen, mutta panttasi tämän kustantaakseen osallistumisensa Suureen Pohjan sotaan, jossa sitten kaatuikin Frauenstadtissa 17.7.1704. Ruukki siirtyi tämän seurauksena Timmeille, sitten Falckeille ja lopulta Ahlströmille. Vaikka ruukin toiminta loppuikin, jatkuvat sen teolliset perinteet edelleen.