Valkoisen paperin kirous: mistä aloittaisin? Aloitan siis näin, kiroamalla valkoista paperia ja sitten päästämällä vapaalle. Vapaalle päästäminen onkin tämän antoisimpia puolia, koska blogissani on tarkoitus päästää vapaalle, koska olen kiinnostunut niin monesta; liian monesta. Luonnontieteistä jo koulutukseni puolesta, historiasta harrastuksena ja muodollisenkin koulutuksen kautta, erätaidoista ja luonnosta harrastuksena ja taas koulutuksenkin kautta ja yrittämisestä lähinnä omasta kokemuksesta. Olen myös kerennyt kokea kaikkea muutakin, kun olen jo puolet elämästä elänyt, tai enemmänkin, jos huonosti käy.
Luonnossa minua kiinnostaa eniten pienimmät järjestelmät, solujen toiminta ja evoluutio. Toisaalta taas ekosysteemien muokkautuminen sellaisiksi kuin ne nyt ovat ja tulevaisuudessa kehittyvät ... ja kaikkea siltä väliltä. Jonkin verran katson sitä myös historiantutkijan näkökulmasta ja tutkimusotteella, mutta myös systeemien kautta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen niistä kirjoittamaan.
Historiassa minulla on joitakin lempikohteita. Yliopistolla opiskelen Suomen ja aikaisemmin Pohjoismaiden historiaa. Erityisesti olen kiinnostunut varhaismodernista ajasta suunnilleen Isonvihan ajasta aina Nälkävuosiin, mutta erityisenä vuosilukuna vuodesta 1802. Joskus ajattelin, että tästä voisi tulla jopa väitöskirjan otsikko: "1802: mitä silloin, sitä ennen ja sen jälkeen". Harrastuksena olenkin sitten ollut kiinnostunut monenlaisesta muustakin: vasarakirveskansasta kiinnostuin vuosituhannen alkupuolella arkeologisen kielipolitiikan perusteella, Pelagioksesta ja Augustinuksesta ja Rooman valtakunnan loppuajoista rippikouluajan muistojen perusteella, Pyhästä Birgitasta elämänkokemukseenkin liittyen, kataareista ystävän yllytyksestä, sukututkimuksesta ja suomalaisten kylien varhaishistoriasta osittain geenitutkimuksen perusteella. Erityinen historian kuuma peruna minulla on peruna ja sen viljelyn edistäminen 1800-luvun alun Suomessa.
Nykyajassa harrastan some-keskustelua sekä maailmanpolitiikasta että ajankohtaisista suomalaisista tapahtumista. Historiantutkijana sitä on hyvä peilata myös menneeseen ja tällä hetkellä ajankohtaiselta tuntuu Hattujen ja Myssyjen seikkailut 1700-luvun Ruotsissa. Nämäkin ovat kiinnostukseni kohteena niin palannen siihenkin, sekä historiana että nykyajan pohdintana.
Tulevaisuutta on helpointa käsittää dystopioiden kautta, kun käy läpi asioita, jotka saattavat mennä pieleen. Toisaalta tarkoituksenmukaisempaa olisi lähteä katsomaan sitä, millä tavalla asiat etenevät parhain päin ja mitä niille voisi tehdä. Se on myös yksi blogini tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti