Papuja, mitä niitä on

 

Joulukalenterissa päivän luukussa oli syötävien kasvien siemeniä: jäävuorisalaattia, vahapapuja ja purppurabasilikaa. Siitä innostuneena aloin taas katsoa, millaisia papuja onkaan olemassa, itsellenikin selvennykseksi.

Ensiksi kasvilajeista: Vanhassa maailmassa, eli Euroopassa, Aasiassa jne, ja siis Suomessakin kasvatettiin palkokasveista härkäpapuja (Vicia faba), jotka oikeasti ovat virnakasveja, ja herneitä (Pisum sativum). Varsinaiset pavut (Phaseolus) ovat tulleet Eurooppaan ja yleensä Vanhaan maailmaan löytöretkien myötä Amerikasta. Näitäkin on sitten kahta lajia, ruusupapua (Phaseolus coccineus) ja tarhapapu (Phaseolus vulgaris). Ruusupapukin toki tuottaa syötäviä papuja, mutta ainakin meillä Suomessa sitä kasvatetaan lähinnä pihojen koristekasvina nopeasti kasvavana rehevänä köynöksenä säleikössä rakennusten seinustoilla. Tarhapavut ovat ne meillä varsinaisesti pelloilla tai palstoilla kasvatettavat ravintokasvit.

Tarhapavut voidaan edelleen jakaa salko- ja pensaspapuihin. Salkopavut ovat köynöstäviä kasveja, kuten alkuperäisetkin pavut, ja vaativat tuen, esimerkiksi säleikön tai juurikin salon. Meksikossa niitä kasvatetaan yhdessä maissin kanssa, jolloin kiipeävät maissin vahvaa runkoa pitkin. Yhtenä etuna tässä on, että ne lannoittavat myös maata yhteyttämällä juuribakteeriensa avulla ilman typpeä kasvien typpiravinteeksi maaperään. Win-win maissin kanssa. Peltoviljelyyn otollisempia ovat pensaspavut, joita ei siis tarvitse tukea.

Toinen tarhapapujen jaottelu on käyttötavan mukaan. Suomessa tarhapavuilla tarkoitetaan yleensä vihreitä papuja, eli sellaisia, jotka keitetään syötäväksi palkoineen. Osa tarhapavuista on kuitenkin sellaisia, joiden siemenet, pavut, kuivataan ja syödään sitten liotettuna ja keitettynä (hyvinkin tarkasti ja perusteellisesti liotettuna ja keitettynä haitallisten lektiinien poistamiseksi). Palkoineen keitettäviä papuja ovat pyöreäpalkoiset taitepavut, eli ne ehkä yleisimmin Suomessa syödyt pavut, joita löytyy kaupan pakastealtaasta, ja leikkopavut, joiden palko on satoa korjattaessa litteä. Edelleen on vahapavut, joiden palot eivät ole vihreitä vaan keltaisia ja voivat olla kirjavia, kuten joulukalenterin "Merveille De Piemonte".

Kuivattavia ja sitten liotettavia ja keitettäviä papuja löytyy väreissä mustasta valkoiseen, mustavalkokirjavia YingYang-papuja, punaruskean pilkullisia tai ... vaikka millaisia. Kuvassa kuusi papulajia, joita aikaisemmin kasvatin EU-projektin INCREASE kansalaistutkijana, ja jonka papuja edelleen on varastossa ja varmasti kesällä taas vilelyssäkin. Erityinen uusi tuttavuus oli mustat pavut. Niistä yksi kuudesta taimesta osottautui erityisen hyvin kasvavaksi ja tuottavaksi meidän olosuhteissa ja sitä laitan taas kasvamaan. Kun olin siihen tutustunut omalla maalla, niin sitä tulikin vastaan useammissa ruokalajeissa: tietenkin meksikolaistyyppisessä padassa, mutta parhaimmillaan jälkiruokakiisselissä ja jäätelössä. 

Salkopapu lähdössä kiipeämään

Innoituksena tähän tekstiin oli joulukalenterin lisäksi Sarin kiva teksti vahapavuista ja tietopuolta pavuista hain ja varmistin Wikipediasta.

Radikaali perustulo

 Perustulo: Lähtökohtana radikaalille perustulolle on, että sillä pystyy elämään täyttä mutta suhteellisen vaatimatonta elämää. Sen pitää kattaa kohtuulliset asumiskulut, ruokamenot, tarpeelliset tai ainakin välttämättömät hankinnat. Tarvittavan toimeentulominimin taso pitää määritellä järjestelmää kehitettäessä, mutta lonkalta heitettynä arviona 1.500 - 2.000 €/kuukausi saattaisi mahdollisesti olla sopiva taso. Tämä voisi toimia koko elinkaaren ajan, mahdollisesti niin, että lapsuusvaiheessa puolet perustulosta menisi perheen käyttöön, puolet rahastoitaisiin lapselle varhaisen aikuisuuden tarpeisiin.

Tasavero: kaikille verottomana jaettavan perustulon vuoksi kävisi progressio tarpeettomaksi. Kun muualta kuin perustulosta ansaittuun rahaan sovellettaisiin kiinteää veroprosenttia, muodostuisi progressio automaattisesti pohjalla olevan verottoman ansion vaikutuksesta. Tämä veroprosentti olisi asetettavissa niin, että verokertymä vastaisi nykyistä. Samalla voitaisiin ansiotulon pääomatulon veroprosentit yhdenmukaistaa, jolloin poistuu myös tarve muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi. 

Kunnallis- ja aluevero: Kansalaisen keskeisimmistä palveluista, koulutuksesta, terveydenhoidosta ja sosiaalitoimesta, huolehditaan kunta- ja/tai aluetasolla. Jotta näiden tulosvastuullisuus ja demokraattinen päätöksenteko toteutuu, pitää niiden rahoitukseen tarvittavan verotuksen olla samalla taholla, joka niiden järjestämisestä on vastuussa. Tämän vuoksi nykytilanteeseen verrattuna on tärkeää, että alueet saisivat verotusoikeuden. Valtiolla pitäisi todennäköisesti edelleen olla rooli kustannusten oikeudenmukaisessa jakautumisessa eri alueiden väestöpohjan ja talouden mukaan. Tämän pitäisi kuitenkin toimia matemaattisen tarkasti objektiivisen tiedon varassa.

Sosiaalietuudet: radikaali perustulo korvaisi kaikki sosiaalietuudet. 

Työttömyysvakuutus: Radikaali perustulo turvaisi perustoimeentulon myös työttömyyden aikana. Tämän vuoksi yhteiskunnan ei tarvitse huolehtia työttömyysturvasta. Yksilöt voivat itse suojautua nopealta elintason laskulta yllättävän työttömyyden aikana ottamalla yksityiseltä pohjalta järjestetyn työttömyysvakuutuksen. Tällaisia toimijoita varmasti syntyy, kun siirrytään radikaaliin perustuloon.

Eläkevakuutus: Myöskään erillistä eläkejärjestelmää ei tarvita, kun perustulo takaa riittävän toimeentulon vanhuuden aikana. Elintason laskulta voi suojautua säästämällä tai ottamalla yksityisesti järjestetyn eläkevakuutuksen.

Työmarkkinat: Radikaalilla perustulolla olisi monta vaikutusta työmarkkinoihin. Suurin vaikutus olisi, että todellakin voitaisiin puhua markkinoista työmarkkinoilla, koska työntekijäpuolella olisi todellista neuvotteluvoimaa. Toisaalta työn hinnoittelu menisi pitkälti uusiksi, koska mieluisaa työtä olisi mahdollista tehdä pienelläkin palkalla, koska elämisen perustaso olisi turvattu. Tällöin raja vapaaehtoistyön ja ansiotyön välillä liudentuisi. Myös kannustinloukut poistuisivat, jolloin henkilön on mahdollista aina ottaa vastaan työtä pelkäämättä tukien menetystä tai viivästymistä tai kohtuutonta "rajaveroprosenttia" tulon syödessä tukia. Vaikutus työmarkkinoihin on erillisen pohdinnan vaativa moniulotteinen kysymys.

Vaikutus kansantalouteen: No sitä voi pohtia myös.

Kuva huomion takia, mutta ei elämänlanka kovin huono kuvituskuva perustulolle ole.

Auringonkukkia joulukalenterista

 Tämän päivän luukusta tuli kolmea lajia auringonkukkia: tavallista isoa, kerrattuja ja värillistä. Jo aiemmin tullut kaksi pussillista kilpasarjan "titania", kolmejapuolimetristä jättiläistä, jonka kukinto on kuusikymmentä senttiä läpimitaltaan. Kunhan onnistuu.

Isommat ja värilliset auringonkukat menevät varmasti palstalle, jättiläiset ja värilliset esikasvatettuina, tavalliset isot ehkä suoraan maalleja. Matalavartiset kerrotut "Teddy bearit" voisi laittaa kotipihaankin erikoisuutena.

Aikaisemmin ollut isoimmat auringonkukat linnunsiemenistä itse kylväytyneitä eteläeurooppalaisia tuotantokasveja, mutta palstalla on useampana vuotena ollut myös värillistä auringonkukkaa, eri korkuisina variaatioina. Ensi vuonna ei sitten tarvitsekaan itse miettiä, mitä lajeja ottaa viljelyyn: noissa on vähintään riittävästi taas, ja ehkä tulevissa luukuissa vienä lisää.

Pestoa ja salsaa

 Päivän luukussa, 5. päivä, oli tarvikkeet tee-se-itse-salsan valmistukseen: kirsikkatomaattien, jalapenojen ja korianterin siemeniä. Niistä saa varmasti heinäkuussa tulisen ja mausteisen salsan kesäpäivän texmex-hetkiin. Hieman kuitenkin ensin pähkäiltävä, missä kasvatan kaksimetriseksi kasvavia, mieluummin kasvihuoneessa viihtyviä kirsikkatomaatteja. Sekin selvinnee.

Syksyn mittaan olen opetellut tekemään pestoa omista yrteistä. Tätä varten olen kasvattanut Plantuin Smart Gardenilla korianteria ja useampaa erilaista basilikaa ja palstalla persiljaa. Eli kerään astiaan joko basilikaa, korianteria tai persiljaa sellaisen sopivan määrän, puoli litraa tai litran. Siihen päälle tulee kuorittuja auringonkukansiemeniä pussillinen, 180 g, ja raastettua grana padanoa pussillinen, 80 g, suolaa ja kaksi valkosipulinkynttä. Sitten soseutetaan sauvasekottimella oliiviöljyn kanssa. Oliiviöljyä tuntuman mukaan sopivan paksuksi tahnaksi, noin 1 - 2 dl. Alkuperäinen määrä yrttejä vaikuttaa tähän, mutta ei se lopullinen sakeusaste niin tarkkaa ole.

Suolaa kannattaa laittaa, mutta ei liikaa. Maun voi tarkistaa lisäämällä ensiksi noin puoli teelusikallista tai jopa vähemmän. Pestosta tulee täyteläisempää kun paahtaa auringonkukansiemenet ensin kuivassa pannussa sekoittaen, varoen polttamista. Auringonkukansiementen sijaan voi käyttää pinjansiemeniä, kuten alkuperäisessä basilikapestossa onkin, mutta ovat huomattavasti kalliimpia ja vain vähän maukkaampia. Paahdettuna auringonkukansiemenet voittavat mielestäni maussakin.

Ol käyttäneet sekä basilika- että korianteripestoa pastassa: haluttu pasta keitetään normaalisti ja sekoitetaan pesto kypsän pastan joukkoon. Varmasti persiljapestokin sopisi siihen, mutta sitä käytimme perunoiden ja uunissa kypsytetyn porsaan ulkofileen kanssa ja myöhemmin voileipien päällä. Toimii niissäkin.

Viljelyharrastuksen hyviä puolia on, että tulee kokeiltua ruokia, joita muuten ei ehkä kokeilisi. Pesto itsekasvatetusta korianterista oli todella hyvä kokemus, mutta emme olisi sitä kaupan yrtillä kokeilleet, tuskin persiljaakaan pestoon. Nyt voin kyllä suositella, että kannattaa kokeilla vaikka ostoyrteilläkin.

Ensi kesänä sitten salsaa.  

Joulukalenterin siemenet

 

Minulla ei ole vuosikymmeniin ollut joulukalenteria, mutta tänä vuonna oli pakko ostaa, kun Impecta fröhandel myi siemenkalenteria, jossa on ... noh siemeniä. Kuusikymmentä lajia kaikkiaan, kolme päivää kohti, ja sitten joitain tarvikkeita joinakin päivinä. Ensimmäisenä päivänä kylvökalenteri, jossa suuntaa, että mitä milloinkakin kannattaa kylvää sisälle esikasvatukseen, ulos avomaalle tai ennen talvea odottamaan seuraavaa kevättä lumipeitteen alle. Ja toisena päivänä sitten, eli eilen, siemeniä jaettavaksikin: pikkutomaateiksi "Aztek", vain kolmikymmensenttinen kirsikkatomaatti, jättiauringonkukkaa, jolla tavoitteena kolme ja puoli metriä vartta ja kuudenkymmenen sentin kukka, ja kasvihuonekurkkuja. Kutakin kaksi pussia, että saa kaverillekin.

Tänään tuoksuvia kasveja: hajuhernettä, laventelia ja eukalyptusta. Laventelia sentään kuvitellutkin voivani kasvattaa, mutta en sentään eukalyptusta. Jännittävää kokeilla. Ja mitä kaikkia lajeja tuleekaan vielä ja mihin ne kaikki saa mahtumaan, varsinkin kevään taimisesonkiin.

Tänä vuonna kevään odotus alkaa jo tästä.

Chili vesiviljelyssä

Viime kesänä ostin Plantuin konkurssihuutokaupoista muutamia Plantui Smart Garden -järjestelmiä ja tavattoman ison määrän siemeniä. Näitä olen sitten syksyn ja alkutalven mittaan kokeillut: salaattia, tatsoita, orvokeita, tomaatteja, lehtikaalia ... ja tällä hetkellä kasvamassa vielä vanhaa salaattia (uutta tulossa), kolmea lajia basilikaa (tulossa kaksi uutta tilalle) ja korianteria (tulossa uudet tilalle). Ja sitten kaksi valikoitunutta chiliä. Noista Red Demon on osoittautunut hienoksi kasviksi: täyttää puolet kuusipaikkaisesta Plantuista, ei kasva erityisesti korkeutta, ja kasvattaa valtavasti pieniä noin sentin mittaisia tulisia paprikoita. 

Hallitusspekulaatiota eduskuntavaalien jälkeen

Joulukuun lopussa arvioin mahdollisia hallituskokoonpanoja silloisten kannatusprosenttien perusteella. Silloin pidin mahdollisena kolmea erilaista kokoonpanoa, joista epätodennäköisin oli silloisen punavihreän hallituksen jatkaminen, todennäköisimpänä pidin sinipunaista hallitusta, jossa Vihreät ja RKP täyttäisivä tarvittavan edustajamäärän, ja Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu oikeistohallitus oli mielestäni varsin todennäköinen. Tarkastelen tätä eduskuntavaalien jälkeen uudestaan, kun edustajamäärät on tiedossa ja Kokoomuksen Orposta tulee ensimmäinen hannitustunnustelija.

Ensimmäiseksi voi todeta, että Sanna Marinin hallitus ei jatka. Kokoomus voitti vaalit, edellinen hallituspohja sai vain 99 edustajaa ja Keskustapuolue ilmoitti jo etukäteen, että samalla hallituspohjalla ei jatka eikä missään hallituksessa, jos tulos ei ole edellisten vaalien tasolla. Mikään edellytyksistä ei toteutunut.

Kokoomus saisi sekä Perussuomalaisten että SDP:n kanssa aikaan enemmistöhallituksen. Perussuomalaisten, Keskustan ja KD:n kanssa hallituspuolueiden kansanedustajia olisi 122 ja ilman KD:täkin 117, SDP:n, vihreiden ja RKP:n kanssa 113, mikä sekin ihan mahdollinen hallituspohja. Kumpikin näistä edellyttäisi kuitenkin vähintään jossakin määrin vastahakoisen häviäjän mukaantuloa: Keskustapuolue tehnyt todellisen rökäletappion kaksissa vaaleissa, Vihreät menettäneet edellisistä vaaleista 7 paikkaa. Keskustapuolue ilmoittanut, että he eivät ole menossa hallitukseen vaan hakevat uudestaan oikeutustansa oppositiossa; Vihreät taas katsovat kynnyksen hallitukseenmenolle olevan hyvin korkea.

Näissä olosuhteissa määräävä tekijä on, suostuuko Keskustapuolue tai Vihreät lopulta hallitukseen. Keskustapuolueella kieltäytyminen on astetta vahvempi, jopa ehdottomalta kuulostava. Vihreiden Ohisalo puhuu korkeasta kynnyksestä, eli mahdollisuudesta. Keskustapuolue kuitenkin suostui edelliseenkin hallitukseen pahan vaalitappion jälkeen pitkällä suostuttelulla ja vaikeilla kynnyskysymyksillä. Nyt on mahdollista joko samanlainen suostuminen pitkän kruusailun jälkeen, tai vaihtoehtoisesti entistä päättäväisempi kieltäytyminen, koska suostuminen hallitukseen voisi johtaa entistä huonompaan vaalimenestykseen. Vihreillä taas ajat saattavat olla puolueen puolella siten, että on parempi olla edistämässä niitä toimia, jotka maailmantilanne edellyttää.

Julkisuudessa on spekuloitu myös "perusporvarillista" hallituspohjaa siltä varalta, että kumpikaan edellämainituista vaalitappion kokeneista puolueista ei lähde hallitukseen. Tässä mallissa olisi Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja KD. Tällä hallituspohjalla olisi 108 paikkaa ja siten kohtuullinen enemmistö. Tässä vaikeutena on, millä tavalla Ruotsalainen kansanpuolue istuisi kokoonpanoon, jossa Perussuomalaiset ovat merkittävässä asemassa. Tämän uskoisi olevan ongelmallista sekä RKP:n kannalta, koska Perussuomalaiset ovat ohjelmassaan esittäneet luopumista pakkoruotsista, monen muun ongelmallisen kohdan joukossa. ja toisaalta RKP olisi vaa'ankieliasemassa niin, että he pystyisivät yksin kaatamaan hallituksen, mikä pakottaisi hallitusohjelmaa RKP:n suuntaan sopivammaksi. Vaikea kuvitella tämän kokoonpanon onnistuvan.

Hallituksen kokoonpanoon vaikuttavat myös ohjelmalliset kysymykset, jos kieltäytymiset eivät ratkaisisi hallituskokoonpanoa. Kokoomus on painottanut hyvin vahvasti valtiontalouden tasapainottamista, mikä tarkoittaisi kulukuria ja leikkauksia. Tavoitellut säästöt ovat niin suuret, että väistämättä tarkoittaisivat isoja leikkauksia suurimpiin menoluokkiin, koska samaan aikaan kokoomuksen tavoitteena on pikemminkin veronalennukset kuin -korotukset. Perussuomalaisilla ei näytä sinällään olevan pidäkkeitä leikkausten suhteen, vaikka silläkään ei ole konkreettista jäsentynyttä näkemystä leikkauskohteista. Veronalennuksiin he eivät kuitenkaan suostuisi ennen kuin talous on tasapainossa. SDP taas ei suostu leikkauksiin sosiaaliturvaan, koulutukseen ja sote-palveluihin. 

Leikkausten toteuttaminen on SDP:n kannalta ainoa esiintullut kynnyskysymys kokoomusvetoiseen hallitukseen. Perussuomalaisilla on enemmän kiisteltäviä kohtia, joista tärkeimmät ovat hiilineutraalisuuden siirtäminen vuodesta 2035 ja vihreästä siirtymästä joustaminen sekä työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Perussuomalaisten ohjelmissa on myös pyrkimys EU-eroon, mikä on vastakkainen Kokoomuksen näkemykseen nähden. RKP:n kanssa yhteistyötä hankaloittaisi pyrkimys lopettaa pakkoruotsi, mitä yritettiin jo Sipilän hallituksen aikana hyvin huonoin tuloksin. Perussuomalaiset ovat kyllä ilmoittaneet, että eivät pyrkisi edistämään näitä kahta tavoitetta, mikäli ovat hallituksessa.

Pidän itse todennäköisimpänä ja jopa toivottavimpana mahdollisista kokoonpanoista sitä, jossa sinipunahallitusta täydentää RKP ja Vihreät. Tällä on   riittävä kannatus, ja sen on suhteellisen helppo, tilanteeseen nähden, löytää yhteiset tavoitteet. Se ei myöskään kärjistäisi tilannetta entisestään, minkä vuoksi minkään hallituskumppanin ei tarvitse pelätä rökäletappiota seuraavissa vaaleissa.