Ensiksi kasvilajeista: Vanhassa maailmassa, eli Euroopassa, Aasiassa jne, ja siis Suomessakin kasvatettiin palkokasveista härkäpapuja (Vicia faba), jotka oikeasti ovat virnakasveja, ja herneitä (Pisum sativum). Varsinaiset pavut (Phaseolus) ovat tulleet Eurooppaan ja yleensä Vanhaan maailmaan löytöretkien myötä Amerikasta. Näitäkin on sitten kahta lajia, ruusupapua (Phaseolus coccineus) ja tarhapapu (Phaseolus vulgaris). Ruusupapukin toki tuottaa syötäviä papuja, mutta ainakin meillä Suomessa sitä kasvatetaan lähinnä pihojen koristekasvina nopeasti kasvavana rehevänä köynöksenä säleikössä rakennusten seinustoilla. Tarhapavut ovat ne meillä varsinaisesti pelloilla tai palstoilla kasvatettavat ravintokasvit.
Tarhapavut voidaan edelleen jakaa salko- ja pensaspapuihin. Salkopavut ovat köynöstäviä kasveja, kuten alkuperäisetkin pavut, ja vaativat tuen, esimerkiksi säleikön tai juurikin salon. Meksikossa niitä kasvatetaan yhdessä maissin kanssa, jolloin kiipeävät maissin vahvaa runkoa pitkin. Yhtenä etuna tässä on, että ne lannoittavat myös maata yhteyttämällä juuribakteeriensa avulla ilman typpeä kasvien typpiravinteeksi maaperään. Win-win maissin kanssa. Peltoviljelyyn otollisempia ovat pensaspavut, joita ei siis tarvitse tukea.
Toinen tarhapapujen jaottelu on käyttötavan mukaan. Suomessa tarhapavuilla tarkoitetaan yleensä vihreitä papuja, eli sellaisia, jotka keitetään syötäväksi palkoineen. Osa tarhapavuista on kuitenkin sellaisia, joiden siemenet, pavut, kuivataan ja syödään sitten liotettuna ja keitettynä (hyvinkin tarkasti ja perusteellisesti liotettuna ja keitettynä haitallisten lektiinien poistamiseksi). Palkoineen keitettäviä papuja ovat pyöreäpalkoiset taitepavut, eli ne ehkä yleisimmin Suomessa syödyt pavut, joita löytyy kaupan pakastealtaasta, ja leikkopavut, joiden palko on satoa korjattaessa litteä. Edelleen on vahapavut, joiden palot eivät ole vihreitä vaan keltaisia ja voivat olla kirjavia, kuten joulukalenterin "Merveille De Piemonte".
Kuivattavia ja sitten liotettavia ja keitettäviä papuja löytyy väreissä mustasta valkoiseen, mustavalkokirjavia YingYang-papuja, punaruskean pilkullisia tai ... vaikka millaisia. Kuvassa kuusi papulajia, joita aikaisemmin kasvatin EU-projektin INCREASE kansalaistutkijana, ja jonka papuja edelleen on varastossa ja varmasti kesällä taas vilelyssäkin. Erityinen uusi tuttavuus oli mustat pavut. Niistä yksi kuudesta taimesta osottautui erityisen hyvin kasvavaksi ja tuottavaksi meidän olosuhteissa ja sitä laitan taas kasvamaan. Kun olin siihen tutustunut omalla maalla, niin sitä tulikin vastaan useammissa ruokalajeissa: tietenkin meksikolaistyyppisessä padassa, mutta parhaimmillaan jälkiruokakiisselissä ja jäätelössä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti