Kaksi kappaa perunaa ja muutama papu

Ostin tänään siemenperunat itämään, kaksi ja puoli kiloa Timoa ja kolme kiloa Annabelliä. Sopivan pieniä mukuloita, että mukava istuttaa ja riittävyys hyvä. Sitten aloin miettimään mittasuhteita ja historiaakin: aikaisemmin olin jo päätynyt siihen, että noin viisi kiloa siemenperunaa olisi hyvä määrä, koska se riittäisi noin kahdellekymmenelle neliömetrille perunamaata, jolloin ammattiviljelijän ohjeilla tiheys on vähän yläkanttiin. Se sopii hyvin palstan jakoihin, kun viime kesänä oli vain kahdentoista neliön ala perunalla myöhemmän liikkeellelähdön vuoksi. Tänä vuonna olisi tarkoitus kääntää vähän enemmän nurmea perunalle ja ensi vuoden kaalimaaksi.

Toinen asia, mitä aloin pohtimaan, on vanhempi perunan historia ja kapat. Nykyisellään iso kappa on noin viisi litraa perunaa ja painaa kolmisen kiloa. Aikaisempi kappa vanhoja mittoja käytettäessä vaihteli kyllä, mutta oli ilmeisesti yleensä noin neljä ja puoli nykyistä litraa, kaksi kappaa siis lähelle tuota viittä ja puolta kiloa, jotka minulla siementä ostettuna. Yksi tai kaksi kappaa siemenperunaa oli sellainen määrä, jonka Suomen Talousseura jakoi perunaa kokeiltavaksi torpille ja itsellisille niillä seuduilla, joilla sitä ei entuudestaan kasvatettu, vuonna 1798 Ylä-Satakunnan kadosta kärsineille, 1802 laajemmin Suomessa.

Varsinainen pohdintani on aikaisemmin ollut, kuinka suuri merkitys yhdellä tai kahdella kapalla perunaa on ollut viljelijöille. Yksi asia on ollut käytettävissä oleva maan määrä. Torpalla kaksikymmentä neliötä ei välttämättä ole ollut mikään ongelma, mutta itsellisille ehkä jo ollutkin, kun viljely ollut tupakkaa ja kaalia, ei viljaa. Sitten taas perunamäärä ei välttämättä ole ollut ihan valtavan suuri: sadoissa puhuttu jopa yli kymmenkertaisista tuotoista, mutta myös vain nelinkertaisista, usein kahdeksankertaisesta. Se tarkoittaisi muutamaa kymmentä kiloa, kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen ehkä. Vähemmästä, jos sitä on syöty aikaisemmassa vaiheessa loppukesästä. Määrät ovat kyllä voineet olla sikäli merkittäviä, että ne ovat olleet käytettävissä kesällä ennen viljan tuleentumista ja varsinkin huonon viljavuoden jälkeen tärkeäkin ravinnonlähde. Ja kysehän oli kuitenkin totuttelusta: tärkeintä päästä yli ennakkoluuloista ja oppia uuden ravintokasvin hyötyjä.

Sitten toinen asia on pavut, joita EU-projektissa minäkin lähden kokeilemaan. Kuutta lajia muutama papu lajia kohti kuulostaa melko pieneltä määrältä, ehkä ravintokasviksi kasvatettavana mitättömältä. Toisaalta siinä on paljon samoja piirteitä kuin Suomen Talousseuran toiminnassa yli kaksisataa vuotta sitten: kokeillaan, tutustutaan, viestitään, otetaan uusia innovaatioita käyttöön, rakennetaan siemenpankkia kansalaisten varaan, innostetaan tekemään yhteistyötä, vaihtamaan kokemuksia ja jopa siemeniä, ja muutamat pavut saattavat riittää siihen, että sekä maistellaan että otetaan siementä talteen ensi vuotta varten. Jonkinlainen yhteys toiseen aikakauteen.

Kuvassa perunanistutusta yksitoista vuotta sitten.

Viljelypalstan kääntöä

Tänään oli taas erityisen houkutteleva päivä mennä töitten jälkeen pellolle ihastelemaan kevään tuloa. Varsinaisena tavoitteena oli kääntää viimekeväinen perunamaa seuraavaa vaihetta varten, ja siinä samassa sitten kylvää ihan kokeeksi kasvatuslaatikoihin muutamia uusia siemeniä viikonloppuna kylvettyjen seuraksi: tatsoita, korianteria ja lehtimangoldia. Kylvösten kanssa ajatuksena on, että itävät ja kasvavat, jos ovat kasvaakseen, mutta oikeasti on liian aikaista niille nyt. Kokeiluja ja onnenkantamoisia ehkä.

Sitten perunamaan kääntöön. Viime vuonna keväällä tuo oli tiukkaa savimaata, joka oli täynnä juuririkkaruohojen juuria. Juolavehnät tekivät verkostoja kovettuneiden juuripaakkujen sisään. Niitä sai käsin murtaa, jotta juuret sai pois. Silti tuonne sitten tuli istutettua perunaa kahteen vakoon ja perunoiden väleihin harjanteeseen härkäpapua. Pari kertaa kesän aikana multasin perunat ja edelleen perunoita nostaessa poistin myös rikkaruohon juuria. Kesällä ehkä suurimpana riesana oli kierto, jossa kyllä kauniit kukkaset, mutta kietoutui kaikkiin varsiin ja melkein tukahdutti kasvustoa. Sen vahvoja juuria sai poistaa perunoiden välistä.

Yllätys olikin nyt, että maa oli pehmeää lapionpiston syvyydeltä ja melkein juuretonta: vain siellä, missä otin liian ahnaasti reunoja mukaan, löytyi juolavehnän juurakkoja, ja siellä täällä paksumpaa ehkä kierron juurta. Maa oli selvästi viime keväästä parantunut multaamisen, härkäpavun ja perunan toimesta. Ehkä siihen auttoi myös pieni määrä palanutta hevosenlantaa.

Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa samaa harjoitusta: viime kesän perunamaasta tulee kaalimaa, noin 2 m * 6 m alalla, höystettynä härkäpavuilla ja herneillä, varmasti myös porkkanalla, sipulilla ja kehäkukalla, mustajuurella. Uusi perunamaa tulee siihen viereen, nyt nurmettuneen näköiseen tilaan, jossa viime vuonna oli pari riviä härkäpapua ja vähän kauempana perunamaasta veriapilaa ja kurkkuyrttiä vihantalannoitekasveina ja antamassa hyönteisille mettä. Tännekin laitan samalla tavalla härkäpapua kasvamaan, jotta saisi samat vaikutukset kuin viime kesäiseen maahan.

Kuvassa siis lohduttoman näköistä sarkaa, jossa varmasti joukossa samaa juolavehnää kuin viime vuonna ja muitakin juuririkkaruohoja, joista perunan kanssa tarkoitus päästä eroon. Maata teen kuuden metrin sarkana sen verran kun jaksan, vähintään tuon vähän yli kaksi metriä, loput jää tässä vaiheessa oleskelutilaksi ja kukkatarhaksi. Ensi vuonna tämäkin sitten toivottavasti hienoa peltomaata hienommille kasveille.

Tämän vuoden projekteihin kuuluu sitten vielä viljelylaatikoiden käyttöönotto. Kun olen sopinut ja maksanut lisämaan käyttöönotosta, on palstan leveys kaksitoista metriä ja siihen menee tiukasti peräkkäin kymmenen viljelylaatikkoa. Näitä onkin jo kolme paikoillaan, kasvuturpeella täytettynä. Nyt olen tilannut samaan riviin vielä seitsemän, että ne muodostavat koko palstan leveydeltä yhtenäisen viljelylaatikon lähelle naapurin rajaa. 

Laatikoiden alustan olen alustavasti kääntänyt juolavehnän juurien poistamiseksi, paitsi siitä, missä entiset rikkaruohot olivat pitäneet roudan jäässä. Sitten on tarkoitus tasoittaa maa, laittaa sille kuitukangas estämään rikkakasvien juuria ja kankaan päälle laatikot, laatikoihin mustaa multaa ja mitä erilaisempia salaatinsukuisia kasveja. 

Kevät lähdössä hyvin käyntiin viljelyn osalta.

Kansalaiset tekevät tiedettä pavuista

 

Pulsesincrease on viisivuotinen EU-projekti, johon osallistuu 26 tutkimusryhmää tai laitosta neljästätoista maasta. Tutkimuskohteina ovat palkokasvit: pavut, linssit, kikherneet ja lupiinit ja niiden kantojen säilyttäminen, ominaisuudet ja käyttö. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on lisätä palkokasvien lajivalikoimaa, biodiversiteettiä, Euroopassa, osana tulevaisuuden maataloutta ja ravinnontuotantoa.

Yhtenä osana projektia on "kansalaistiede", tavalliset harrastajat ja viljelijät viljelemässä ja raportoimassa kukin muutamasta papulajista ja mahdollisesti ja toivottavasti säilyttämässä mielenkiintoisia kantoja ja jakamassa niitä edelleen, mahdollisesti vaihtamassa toisten harrastajien kanssa. Tätä varten kullekin osallistujalle lähetetään, materiaalinsiirtosopimusta vastaan, kuutta lajia papuja (joista yksi kaikille yhteinen kaupallinen lajike standardina) sellaisen määrän, että sitä voi kasvattaa pellolla, puutarhassa tai vaikka parvekkeella. Kuvan (pulseincrease-projektin kotisivulta) perusteella näyttäisi olevan noin viisi papua per laji.

Kansalaisprojektiin on ilmoittautunut yhteensä yli 3400 osallistujaa. Papulajikkeita, maatiaisrotuja, on yhteensä yli tuhat. Osallistujat ympäri Eurooppaa, mutta eniten Keski- ja Etelä-Euroopasta, selkeä keskittymä jostakin syystä Portugalissa. Suomesta ilmeisesti muutama mukana. Minä osasin hakea sinne, kun viljelypalstojen yhteisellä Facebook-sivulla oli siitä tietoa. Nyt olen allekirjoittanut materiaalinsiirtosopimuksen ja odottelen papulajitelmaani ja lisäohjeita loppukuusta.

Ensi kesänä olisi joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa ainakin härkäpapua palstalla ja ruusupapuja puutarhassa koristekasvina. Ja joku muukin koristeellinen papu on tarttunut matkaan. Ja tietenkin herneitä pitää kasvattaa. Kansalaistiedeprojekti tuo sitten lisämaustetta tähän viljelyyn.

Viljelypalsta

 

Otanpa esille viljelypalstani, koska siellä tulen aika paljon viettämään aikaani tulevana kesänä, toivottavasti, ja tekemään kaikkea mielen kiintoista, ainakin omasta mielestäni. Viime keväänä siis jo sain vuokrata Turun kaupungin vuokrapalstan, monivuotisen. Monivuotisuus tarkoittaa, että sopimuksella saa pitää samaa palstaa monta vuotta, nyt vuoteen 2028 asti. Tarkoittaa myös sitä, että palstaa ei kynnetä vuosittain, joten siellä saa pitää myös monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita. Pieniä rakennelmiakin sallitaan. Pääsiäisen kuvassa onkin kolme viljelylaatikkoa, jotka otin viime kesänä käyttöön salaattien kasvatukseen, ja alustavasti käännettyä maata vielä seitsemälle laatikolle. Näihin tulee mustaa multaa ja kaikkea herkempää kasvia, kuten juuri salaattia ja sitten maustekasveja ja ehkä tomaattejakin.

Viime kesänä istutin ensimmäiset(?) viinimarjapensaat palstalle, kolme punaista, kaksi mustaa ja kaksi karviaisia. Raparperintaimenkin vein sinne. Sitten siellä kasvoi muutamia rivejä perunaa, Colomboa, ja maa-artisokkaa. Härkäpapua kasvoi sekä perunoiden kanssa samassa vaossa antamassa typpeä että ihan erillisinä riveinä. Tänä kesänä tuleekin useampaa papua ja hernettä kasvatukseen, mutta niistä enemmän myöhemmin. Vihantalannoitusta varten siellä kasvoi myös kurkkuyrttiä ja veriapilaa, jotka antoivat myös pörriäisille keräyskohteen. Puutarhan muutkin rikkaruohot saivat vapaasti rehottaa ja kukkia biodiversiteettinurkkauksessa.

Palstan huoltoon kuuluu vesisaavi, johon saa kaupungin tarjoamalla letkulla varattua kasteluvettä lämpiämään. Tänä kesänä sinne on tarkoitus saada myös pieni oleskeluterassi, jossa voi vaikka nauttia teestä tai kahvista puuhastelujen lomassa tai niiden sijaan. Tästäkin sitten jatkossa enemmän.