Isälinjani

Lähden blogin aluksi jäsentelemään vanhoja ajatelmiani ja kirjoitelmanpohjia uuteen alustaan. Yksi tärkeimmistä jo vuosituhannen alkupuolelta mukana seuranneita miellekarttoja on isälinjani keskiajan lopulta näihin päiviin. Tämä on minulle jo sinällään mielenkiintoinen, mutta se liittyy lopulta moneen muuhun ajatelmaan, joista myöhemmin lisää. Tässä kuvaan sukulinjan nopeasti ja nostan lyhyesti muutamia mielenkiintoisimpia henkilöitä.

Isäni ja hänen veljensä muistivat tiedon Ananiaksesta, joka oli tullut Laviaan "kaukaaiästä" ja oli Frans Iivarin, heidän isänsä isä. Maakunta-arkistossa sitten selvisi, että Ananias Matinpoika olikin tullut Kankaanpäästä, Kouran Nevanpään torpan nuorempi poika. Tästä isälinjani alkoikin selvitä nopeasti: Ananiaksen isä oli Kouran torppari Matti Mikonpoika ja isoisä Mikko Matinpoika, joka oli perustanut torppansa Isonevalle, Kärjen talon nuorimmainen poika. Tästä pääsinkin kiinni isäntäluetteloihin ja Kärjen ja Päivikkeen taloihin Kankaanpäässä ja lopulta Mouhijärvelle Nekan taloon Mouhijärven Tupurlassa ja sen ensimmäiseen tunnettuun isäntään, Per Tupuriin vuoden 1540 maakirjassa. Isälinjani kulkee siis kolmen talon ja kolmen torpan kautta, kolmessa pitäjässä.

Ensimmäinen esi-isäni on siis Per Tupuri, Mouhijärven talonhaltijaluettelon ja Satakunnan keskiajan henkilöhakemiston ensimmäinen Nekan talon isäntä. Perin sukunimi on erityisen mielenkiintoinen: Kylän nimi on Tupurla, mutta siellä ei ole Tupuri-nimistä taloa noissa lähteissä. Perin pojan nimi onkin jo Neka. Mistä tämä Tupuri tuli nimeksi?

Seuraava erityisen mielenkiintoinen on Simo Paavonpoika Neka, joka tuli Päivikkeen vävyksi ja isännäksi 1656 Kankaanpäähän isoveljen jäädessä Nekan isännäksi. Välimatka Mouhijärveltä Kankaanpäähän tuntuu vain melko pitkältä. Miten Simo päätyi sinne?

Simo Nekasta mieslinja Päivikkeellä jatkui vuoteen 1800 asti, mutta talon nuorempi poika Heikki Heikinpoika, Simon pojanpoika, asettui vuonna 1728 saman kylän autioituneeseen Kärjen taloon, jossa isäntänä vuoteen 1763 asti. Sama mieslinja jatkaa Kärjessä vuoteen 1820 asti, mutta Mikko Matinpoika alkaakin torppariksi ja meidän isälinja jatkui hänen kauttaan, Isonevalla ja sitten Nevanpäässä. Edelleen on mielenkiintoista, miten Nevanpään torpan poika Ananias työskentelee renkinä ja työmiehenä eri taloissa, selviää nälkävuosista ja asettuu Laviaan.

Vasarakirveskansasta, geeneistä ja sukututkimuksesta

Alun perin kiinnostuin vasarakirveskansasta, nuorakeraamisesta kulttuurista, kun kirjoitin tarinaa uudisasutuksesta ja kansojen leviämisestä. Kokonaisen kulttuurikompleksin nopea levittäytyminen koko Itämeren ympäristöön tuntui sinällään jo kiehtovalta, mutta arkeologien sille antamat merkitykset suomalaisen kielen kehittymiseen vetosivat uteliaisuuteen. Voisiko se oikeasti olla näin? Mitä näyttöjä siitä on?

Varhaisen asutushistorian selvittäminen pohjautui arkeologiseen aineistoon, jota asutuksen jatkuvuusteoriaa kehitellessä yhdistettiin kielitieteen tuloksiin. Alkuperäisen jatkuvuusteorian syntyaikoihin genetiikan mahdollisuudet olivat vähäisiä, eikä niistä ollut kyseenalaistamaan, mutta ei varsinaisesti tukemaankaan arkeologisia löytöjä selittäviä teorioita. Ne tulivat yleiseen tietoisuuteen kunnolla vasta vuonna 2002, kun Brian Sykes julkaisi menestysteoksen, "Seven Daughters of Eve", "Eevan seitsemän tytärtä", joka kuvaa lähinnä eurooppalaisten äitilinjojen syntyä ja levittäytymistä.  Tämä oli lähellä ominta alaani, joten kiinnostuin sen tuomista mahdollisuuksista.

 

Äitilinjan mitokondrio-DNA:n osalta oli selvää, että suomalaiset kuuluvat eurooppalaiseen perimään, joka kattaa valtaosan Euroopasta Uralille saakka. Isälinjojen Y-kromosomin puolesta taas väestö jakaantuu pääosin kahtia niin, että "germaanisille" alueille ominainen I1a on selkeästi vallitsevana läntisissä osissa ja varsinkin Satakunnassa, kun taas itäinen suomalaisugrilaiseenkin genetiikkaan yhdistettävä N-haploryhmä on vallitsevana itäisessä Suomessa. Nämä viittaavat selkeästi väestön tulosuuntiin ja kahdesta suunnasta tulleen väestön osittaiseen sekoittumiseen Suomessa. Tämän merkitystä jatkuvuusteorialle on vielä arvioitava, mutta asutushistoriaan se antaa tärkeitä johtolankoja.

Kiinnostus genetiikan mahdollisuuksiin johti myös siihen, että tutkitutin itseltäni sekä Y-kromosomin että mitokondriaalisen DNA:n. Y-kromosomi antoikin selkeän tuloksen siitä, että kuulun läntiseen I1a-haplotyyppiin, ja lähimmät "geenisukulaiset" löytyvät Pirkanmaalta, johon myös oma isälinjani on johdettavissa Mouhijärvelle, Tupurlan kylään siellä 1540-luvulla asuneeseen Per Tupuriin. Kylä on vielä suomalaisen oikeuden kyliä, jotka maksoivat keskiaikana verot rukiina, ja siis vanhaa asutuskerrostumaa, jonka juuret juontavat esikristilliselle ajalle. Itse haluan pitää kiinni jatkuvuusteoriasta vähintään rautakaudesta asti, omien geenieni perusteella.