Raparperi tullut pintaan, hallituskriisi vältetty ja EU:n elvytyspakettia ihmetellään

Kävin tänään vain katsomassa viljelypalstalla. Huomenna sinne tulee ainakin lavakauluksia, hevosenlantaa ja mustaa multaa, mutta niitä pääsee asentamaan vasta Vappupäivänä kun on ehkä pihassa vietetty aattona aikaa paljussa ja ainakin syöty perunasalaattia ja muita perinteisiä vappuruokia. Simaakin on jääkaapissa kymmenen pulloa pullotettuna. Palstalla löytyi sitten pienen etsimisen jälkeen raparperi, joka oli aika pieni ja ryppyinen, mutta voimalla tulossa esille. Tämän vuoden raparperisato tulee kyllä todennäköisesti vielä pihasta, ei niinkään palstalta.

Hallituksen kehysriihen voimallisimmat puinnit saatiin tänään päätökseen, kun Keskustapuolue sai riittävät myönnytykset toisilta: turpeentuottajia tuetaan, mahdollisuuksia turpeen verottomaan polttoon lisätään, verotusta kiristetään suurimpia esitettyjä lukuja vähemmän ja kehyksen ylityksessä tapahtui pientä viilaamista alaspäin: 900 miljoonan ylitys 2022 ja 500 miljoonaa 2023. Hurjia lukuja silti, joskin valtion budjetissa suhteellisen pientä. Keskeisin positiivinen asia kuitenkin, että nykyinen hallitus saa jatkaa hyvää työtä koronaepidemian hoitamiseksi ja siitä irrottautumiseksi.

Toinen eilisen kiperä kysymys on EU:n elvytyspaketin hyväksyminen. Se on nyt muuttunut Kokoomuksen väännöksi, koska eivät pysty ottamaan kunnollista kantaa pakettiin: eivät haluaisi aiheuttaa kaaosta Eurooppaan kaatamalla pakettia, mutta eivät ole kovin tyytyväisiä myöskään löysään rahanjakoon ja tulonsiirtoon Suomesta poispäin. Perussuomalaisille tämä ei ole ongelma: tulevat vastustamaan pakettia kuten Kristillisdemokraatitkin ja saavat lyötyä kiilaa Kokoomuksen riveihin, edes paljoa yrittämättä. Kokoomuksen sisältä kuuluu ääniä paketin kaatamiseksi. Niin tuskin kuitenkaan käy, jos hallituspuolueet pysyvät yhtenäisinä. Ja paketin kaatuminenkin saattaisi olla mielenkiintoista, ainakin.

Nyt toivottavasti vähäksi aikaa riittää politiikka: nukkumaan, huomenna töitä, sitten Vapun ruokahuoltoa ja siivoamista, Vappuaattona vähän töitä, ehkä paljun lämmitystä, ruuanlaittoa, ja sitten Vappupäivänä viljelyspalstalle rakentamaan lavoja.

Kaksi kappaa perunaa ja muutama papu

Ostin tänään siemenperunat itämään, kaksi ja puoli kiloa Timoa ja kolme kiloa Annabelliä. Sopivan pieniä mukuloita, että mukava istuttaa ja riittävyys hyvä. Sitten aloin miettimään mittasuhteita ja historiaakin: aikaisemmin olin jo päätynyt siihen, että noin viisi kiloa siemenperunaa olisi hyvä määrä, koska se riittäisi noin kahdellekymmenelle neliömetrille perunamaata, jolloin ammattiviljelijän ohjeilla tiheys on vähän yläkanttiin. Se sopii hyvin palstan jakoihin, kun viime kesänä oli vain kahdentoista neliön ala perunalla myöhemmän liikkeellelähdön vuoksi. Tänä vuonna olisi tarkoitus kääntää vähän enemmän nurmea perunalle ja ensi vuoden kaalimaaksi.

Toinen asia, mitä aloin pohtimaan, on vanhempi perunan historia ja kapat. Nykyisellään iso kappa on noin viisi litraa perunaa ja painaa kolmisen kiloa. Aikaisempi kappa vanhoja mittoja käytettäessä vaihteli kyllä, mutta oli ilmeisesti yleensä noin neljä ja puoli nykyistä litraa, kaksi kappaa siis lähelle tuota viittä ja puolta kiloa, jotka minulla siementä ostettuna. Yksi tai kaksi kappaa siemenperunaa oli sellainen määrä, jonka Suomen Talousseura jakoi perunaa kokeiltavaksi torpille ja itsellisille niillä seuduilla, joilla sitä ei entuudestaan kasvatettu, vuonna 1798 Ylä-Satakunnan kadosta kärsineille, 1802 laajemmin Suomessa.

Varsinainen pohdintani on aikaisemmin ollut, kuinka suuri merkitys yhdellä tai kahdella kapalla perunaa on ollut viljelijöille. Yksi asia on ollut käytettävissä oleva maan määrä. Torpalla kaksikymmentä neliötä ei välttämättä ole ollut mikään ongelma, mutta itsellisille ehkä jo ollutkin, kun viljely ollut tupakkaa ja kaalia, ei viljaa. Sitten taas perunamäärä ei välttämättä ole ollut ihan valtavan suuri: sadoissa puhuttu jopa yli kymmenkertaisista tuotoista, mutta myös vain nelinkertaisista, usein kahdeksankertaisesta. Se tarkoittaisi muutamaa kymmentä kiloa, kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen ehkä. Vähemmästä, jos sitä on syöty aikaisemmassa vaiheessa loppukesästä. Määrät ovat kyllä voineet olla sikäli merkittäviä, että ne ovat olleet käytettävissä kesällä ennen viljan tuleentumista ja varsinkin huonon viljavuoden jälkeen tärkeäkin ravinnonlähde. Ja kysehän oli kuitenkin totuttelusta: tärkeintä päästä yli ennakkoluuloista ja oppia uuden ravintokasvin hyötyjä.

Sitten toinen asia on pavut, joita EU-projektissa minäkin lähden kokeilemaan. Kuutta lajia muutama papu lajia kohti kuulostaa melko pieneltä määrältä, ehkä ravintokasviksi kasvatettavana mitättömältä. Toisaalta siinä on paljon samoja piirteitä kuin Suomen Talousseuran toiminnassa yli kaksisataa vuotta sitten: kokeillaan, tutustutaan, viestitään, otetaan uusia innovaatioita käyttöön, rakennetaan siemenpankkia kansalaisten varaan, innostetaan tekemään yhteistyötä, vaihtamaan kokemuksia ja jopa siemeniä, ja muutamat pavut saattavat riittää siihen, että sekä maistellaan että otetaan siementä talteen ensi vuotta varten. Jonkinlainen yhteys toiseen aikakauteen.

Kuvassa perunanistutusta yksitoista vuotta sitten.

Viljelypalstan kääntöä

Tänään oli taas erityisen houkutteleva päivä mennä töitten jälkeen pellolle ihastelemaan kevään tuloa. Varsinaisena tavoitteena oli kääntää viimekeväinen perunamaa seuraavaa vaihetta varten, ja siinä samassa sitten kylvää ihan kokeeksi kasvatuslaatikoihin muutamia uusia siemeniä viikonloppuna kylvettyjen seuraksi: tatsoita, korianteria ja lehtimangoldia. Kylvösten kanssa ajatuksena on, että itävät ja kasvavat, jos ovat kasvaakseen, mutta oikeasti on liian aikaista niille nyt. Kokeiluja ja onnenkantamoisia ehkä.

Sitten perunamaan kääntöön. Viime vuonna keväällä tuo oli tiukkaa savimaata, joka oli täynnä juuririkkaruohojen juuria. Juolavehnät tekivät verkostoja kovettuneiden juuripaakkujen sisään. Niitä sai käsin murtaa, jotta juuret sai pois. Silti tuonne sitten tuli istutettua perunaa kahteen vakoon ja perunoiden väleihin harjanteeseen härkäpapua. Pari kertaa kesän aikana multasin perunat ja edelleen perunoita nostaessa poistin myös rikkaruohon juuria. Kesällä ehkä suurimpana riesana oli kierto, jossa kyllä kauniit kukkaset, mutta kietoutui kaikkiin varsiin ja melkein tukahdutti kasvustoa. Sen vahvoja juuria sai poistaa perunoiden välistä.

Yllätys olikin nyt, että maa oli pehmeää lapionpiston syvyydeltä ja melkein juuretonta: vain siellä, missä otin liian ahnaasti reunoja mukaan, löytyi juolavehnän juurakkoja, ja siellä täällä paksumpaa ehkä kierron juurta. Maa oli selvästi viime keväästä parantunut multaamisen, härkäpavun ja perunan toimesta. Ehkä siihen auttoi myös pieni määrä palanutta hevosenlantaa.

Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa samaa harjoitusta: viime kesän perunamaasta tulee kaalimaa, noin 2 m * 6 m alalla, höystettynä härkäpavuilla ja herneillä, varmasti myös porkkanalla, sipulilla ja kehäkukalla, mustajuurella. Uusi perunamaa tulee siihen viereen, nyt nurmettuneen näköiseen tilaan, jossa viime vuonna oli pari riviä härkäpapua ja vähän kauempana perunamaasta veriapilaa ja kurkkuyrttiä vihantalannoitekasveina ja antamassa hyönteisille mettä. Tännekin laitan samalla tavalla härkäpapua kasvamaan, jotta saisi samat vaikutukset kuin viime kesäiseen maahan.

Kuvassa siis lohduttoman näköistä sarkaa, jossa varmasti joukossa samaa juolavehnää kuin viime vuonna ja muitakin juuririkkaruohoja, joista perunan kanssa tarkoitus päästä eroon. Maata teen kuuden metrin sarkana sen verran kun jaksan, vähintään tuon vähän yli kaksi metriä, loput jää tässä vaiheessa oleskelutilaksi ja kukkatarhaksi. Ensi vuonna tämäkin sitten toivottavasti hienoa peltomaata hienommille kasveille.

Tämän vuoden projekteihin kuuluu sitten vielä viljelylaatikoiden käyttöönotto. Kun olen sopinut ja maksanut lisämaan käyttöönotosta, on palstan leveys kaksitoista metriä ja siihen menee tiukasti peräkkäin kymmenen viljelylaatikkoa. Näitä onkin jo kolme paikoillaan, kasvuturpeella täytettynä. Nyt olen tilannut samaan riviin vielä seitsemän, että ne muodostavat koko palstan leveydeltä yhtenäisen viljelylaatikon lähelle naapurin rajaa. 

Laatikoiden alustan olen alustavasti kääntänyt juolavehnän juurien poistamiseksi, paitsi siitä, missä entiset rikkaruohot olivat pitäneet roudan jäässä. Sitten on tarkoitus tasoittaa maa, laittaa sille kuitukangas estämään rikkakasvien juuria ja kankaan päälle laatikot, laatikoihin mustaa multaa ja mitä erilaisempia salaatinsukuisia kasveja. 

Kevät lähdössä hyvin käyntiin viljelyn osalta.

Viljelypalsta ja yhteisöllisyys

Aloitin palstaviljelijänä viime vuonna keväällä, vähän myöhäänkin kun tieto monivuotisesta aarista tuli melko myöhään. Kevät meni siinä, että sai viljelyitä alkuun, raivattua rikkaruohoja (vielä melko heikolla tuloksella), istutettua viinimarjapensaita, perunoita ja ... no, ajan sai kulumaan. Yhteisöllisyys ei siinä vaiheessa ollut se olennaisin asia, vaikka olihan se jo silloin taustalla.

Ensinnäkin jo se, että viljelypalstat ovat kaupungin pelloilla ja niitä vuokraa 4H-yhdistys. Joka kevät ilmeisesti on ruljanssi jakaa kaikki yksivuotiset palstat halukkaille ja uudet ja vapautuvat monivuotiset palstat niitä jonottaville. Ja sitten yksivuotiset palstat kynnetään ja palstat merkitään vuosittain ennen kuin viljelijät pääsevät pellolle. Nopeampi pellolle pääsy onkin yksi syy, miksi halusin mieluummin monivuotisen palstan, monen muun syyn ohessa ... ja ovat ilmeisen haluttuja.

Toinen asia on infra: kaupungin puolesta viljelypalstojen läheisyydessä on letkuilla varustetut vesipisteet, niin kasteluveden saa suoraan letkulla omalle tontille tynnyriin lämpiämään. Suuri etu.

Edelleen, ja tärkeimpänä, viljelijöiden yhteisö, jota aktiiviset harrastajat pitävät yllä. Katariinan viljelijöillä on oma Facebook-ryhmässä, jossa tietoa tapahtumista ja yhteistilauksista ja muutakin keskustelua, kuvia palstoilta. Tärkeänä mukavuustekijänä puusee, jota saa kesän ajan käyttää pientä maksua vastaan, ja samalla maksulla saa käyttöoikeutta joihinkin työkaluihin, kuten kottikärryyn ja viikatteeseen, joita tarvitaan satunnaisesti, mutta todellakin silloin kun tarvitaan. Lisäksi nyt keväällä on erilaisia tarpeellisia yhteishankintoja: lavakauluksia, mustaa multaa, hevosenlantaa, kuorikatetta ... edullisesti ja toimitettuna pellonlaitaan. Asioita, jotka helpottavat viljelyä suuresti. Ja toisaalta Facebook-ryhmästä saa ihan mielenkiintoistakin tietoa: itse löysin sen kautta EU:n kansalaistiedeprojektiin, papujen kasvatukseen. Toisenlaiseen yhteisöön.

Yhteisöllisyys on paitsi mukavaa, on sillä myös vakavampi puoli. Esimerkiksi Turun kaupungin ilmasto-ohjelmassa yhteisöllisyys on nostettu yhtenä tapana ilmastonmuutoksen riskeihin sopeutumiseksi. Sikäli tällä harrastuksella on myös osuutensa suurempien tavoitteiden saavuttamisessa.

Viidakkokurkku ja pitkä päivä

Tämän päivän merkittävät hommat olivat siirtää taimia isompiin ruukkuihin ja pähkäillä, miten ne saa sopimaan ikkunoiden lähettyville, retki viljelypalstalle ja sitten herkkuaterian valmistaminen minulle ja vaimolle. Retkessä erityisenä lisäkierteenä, että sinnehän piti mennä kävellen, kun ei ollut varsinaisesti mitään tarkoitus tehdä, enkä kyllä tehnytkään. Lähinnä haistelin ilmaa. Käveltyäni viisi kilometriä sinne ja sen jälkeen viisi kilometriä takaisin. Tulipa kuntoiltua.

Kasvien sovittamisessa päädyin siihen, että pitää vain miettiä, kuinka paljon mitäkin kasvia tarvitsee. Kaksitoista "Tigrellaa", raidallista "avomaantomaattia" ja kuusi "Chocolade cherry"-kirsikkatomaattia riittävät hyvin ja loput saavat mennä jakoon. Latva-artisokkaa on vain kahdeksan tainta ja menevät kaikki jatkoon, chilejä, "Rawit" olisi vaikka kuinka paljon, mutta kahdeksan saa riittää, viidakkokurkut menevät kaikki jatkoon ja elämänlankaa vielä arvotaan. Nyt nämä kaikki olivat pienissä turveruukuissaan ja menivät turveruukkuineen 8 cm muoviruukkuihin, ja tomaatit isompiin kellarin kätköissä varasto olleisiin. Nyt pääsee sitten taas siirtämään Creamy-purkeista pikkutaimia eteenpäin turveruukkuihin ja kylvämään seuraavat siemenet Creamy-purkkeihin.

Herkkuateriana oli mukaeltu lammaskebab salaatilla ja sämpylällä: maanantain lammaspalapaistin lämmitin, siivilöin talteen lammaskuutiot, suurustamattoman liemen kuppeihin, leikkasin Tarjan leipoman sämpylän kummallekin ohuiksi viipaleiksi, jäävuorisalaattia tomaattia ja punasipulia pieneksi, jugurttikastike omenaviinikastikkeella ja kokosin annokset: salaatti, tomaatti ja sipuli ja näiden päälle jugurttikastike, viereen leipäviipaleet dipattavaksi lammasliemeen ja sitten mureat lampaanlihat. Toimii.

Ja sitten kuva viidakkokurkusta nykyisellään, 6 cm turveruukussa, dominolautasella:

Huomisen puhdetöitä

 

Huomenna on luvassa sopivan sateinen vapaapäivä siihen, että taimien kasvatus nytkähtää askelen eteenpäin. Tomaatintaimet menevät muoviruukkuihin (8 cm * 8 cm) odottamaan ulospääsyä ja kasvihuoneeseen menoa. Samaten varmaan chilintaimet ja latva-artisokat. Niille olen kyllä varannut puutarhan Mustaa multaa suuremmassa säkissä, että saavat totutella tulevaan elämäänsä tuotantovaiheessa. 

Turvepotteihin taas menee samettiruusut ja ensimmäiset basilikat; jotka nyt ovat jäätelörasioissa. Samaten oppineenkukat, lilliput, menee turvepotteihin. Seuraavana kylvettäväksi tulevatkin sitten ainakin kaalit, että kerkiävät hyvään vauhtiin ennen ulosistutusta.

Kansalaiset tekevät tiedettä pavuista

 

Pulsesincrease on viisivuotinen EU-projekti, johon osallistuu 26 tutkimusryhmää tai laitosta neljästätoista maasta. Tutkimuskohteina ovat palkokasvit: pavut, linssit, kikherneet ja lupiinit ja niiden kantojen säilyttäminen, ominaisuudet ja käyttö. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on lisätä palkokasvien lajivalikoimaa, biodiversiteettiä, Euroopassa, osana tulevaisuuden maataloutta ja ravinnontuotantoa.

Yhtenä osana projektia on "kansalaistiede", tavalliset harrastajat ja viljelijät viljelemässä ja raportoimassa kukin muutamasta papulajista ja mahdollisesti ja toivottavasti säilyttämässä mielenkiintoisia kantoja ja jakamassa niitä edelleen, mahdollisesti vaihtamassa toisten harrastajien kanssa. Tätä varten kullekin osallistujalle lähetetään, materiaalinsiirtosopimusta vastaan, kuutta lajia papuja (joista yksi kaikille yhteinen kaupallinen lajike standardina) sellaisen määrän, että sitä voi kasvattaa pellolla, puutarhassa tai vaikka parvekkeella. Kuvan (pulseincrease-projektin kotisivulta) perusteella näyttäisi olevan noin viisi papua per laji.

Kansalaisprojektiin on ilmoittautunut yhteensä yli 3400 osallistujaa. Papulajikkeita, maatiaisrotuja, on yhteensä yli tuhat. Osallistujat ympäri Eurooppaa, mutta eniten Keski- ja Etelä-Euroopasta, selkeä keskittymä jostakin syystä Portugalissa. Suomesta ilmeisesti muutama mukana. Minä osasin hakea sinne, kun viljelypalstojen yhteisellä Facebook-sivulla oli siitä tietoa. Nyt olen allekirjoittanut materiaalinsiirtosopimuksen ja odottelen papulajitelmaani ja lisäohjeita loppukuusta.

Ensi kesänä olisi joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa ainakin härkäpapua palstalla ja ruusupapuja puutarhassa koristekasvina. Ja joku muukin koristeellinen papu on tarttunut matkaan. Ja tietenkin herneitä pitää kasvattaa. Kansalaistiedeprojekti tuo sitten lisämaustetta tähän viljelyyn.

Tomaatintaimia ja kaikkea muutakin

 

Kevätajan harrastuksena on valmistautua kesän viljelyksiin kasvattamalla taimet ikkunalaudoilla ja missä valoisaa tilaa sattuukin löytymään. Tänä vuonna olen valmistautunut kunnolla rakentamalla varastotelineen työpöydälleni, vaimon työpöydälle ja salin ikkunan eteen. Työpöydillä kummallakin kaksi tasoa taimille, minulla vielä yksi taso lähinnä mehikasveille. Salin ikkunan edessä kaikkiaan neljä tasoa, joista kaksi jo olemassaoleville kasveille, kaksi taimille. 

Ensimmäiset kasvit kylvöksessä olivat chilit ja tomaatit. Chilit olivat ihan Prisman vihanneshyllystä rawit-lajia, hyvinkin tulinen pieni chili, tulisuudeltaan 6-7/10. Yhdestä pienestä palosta riitti suorastaan järjettömään määrään taimia, joista sitten parikymmentä mennyt eteenpäin turvepotteihin ja menossa siitä eteenpäin kasvatukseen.

Tomaatteja on kahta lajia, kun tarkoituksena vähän rajoittaa lajikemäärää. Näitä on meidän "kasvihuoneessa" kasvatettavaksi kirsikkatomaatti "chokolate cherry" ja sitten ilmeisesti avomaallakin menestyvä korkea "tigerella", jonka tomaatit keltapunaraitaisia. Siemenet ostettu pusseissa, kirsikkatomaatin pussissa kuusi siementä, jotka kaikki itivät ja kasvavat nyt taimina, ja tigerellaa 0,1 grammaa, josta taimia tuli yli tarpeen, nyt kasvamassa parikymmentä tainta, jotka pitäisi pian siirtää isompaan ruukkuun. Kuvassa vähän yli viikon takaa, maaliskuun loppupuolelta.

Samaan aikaan noiden kanssa menivät latva-artisokan taimet kokeilumielessä ja nekin hyvässä vauhdissa. Mielenkiintoisempia tuttavuuksia sitten viidakkokurkut ja hyppysinkokurkut, joista ainakin osa jää sisäkasvatukseen myös kesällä. Ja sitten vielä erinäinen määrä maustekasveja: muun muassa viittä lajia basilikaa. Ja kukkasia: elämänlankaa, neljää lajia samettiruusuja, oppineidenkukkaa, päivänsineä, rohtosamettiruusua ... ja valikoima kaktuksia.

Sitten on vielä kasveja odottamassa sisälle kylvämistä: kaalit, montaa lajia, krasseja, auringonkukkaa ...

Kevät etenee nopeasti.

Viljelypalsta

 

Otanpa esille viljelypalstani, koska siellä tulen aika paljon viettämään aikaani tulevana kesänä, toivottavasti, ja tekemään kaikkea mielen kiintoista, ainakin omasta mielestäni. Viime keväänä siis jo sain vuokrata Turun kaupungin vuokrapalstan, monivuotisen. Monivuotisuus tarkoittaa, että sopimuksella saa pitää samaa palstaa monta vuotta, nyt vuoteen 2028 asti. Tarkoittaa myös sitä, että palstaa ei kynnetä vuosittain, joten siellä saa pitää myös monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita. Pieniä rakennelmiakin sallitaan. Pääsiäisen kuvassa onkin kolme viljelylaatikkoa, jotka otin viime kesänä käyttöön salaattien kasvatukseen, ja alustavasti käännettyä maata vielä seitsemälle laatikolle. Näihin tulee mustaa multaa ja kaikkea herkempää kasvia, kuten juuri salaattia ja sitten maustekasveja ja ehkä tomaattejakin.

Viime kesänä istutin ensimmäiset(?) viinimarjapensaat palstalle, kolme punaista, kaksi mustaa ja kaksi karviaisia. Raparperintaimenkin vein sinne. Sitten siellä kasvoi muutamia rivejä perunaa, Colomboa, ja maa-artisokkaa. Härkäpapua kasvoi sekä perunoiden kanssa samassa vaossa antamassa typpeä että ihan erillisinä riveinä. Tänä kesänä tuleekin useampaa papua ja hernettä kasvatukseen, mutta niistä enemmän myöhemmin. Vihantalannoitusta varten siellä kasvoi myös kurkkuyrttiä ja veriapilaa, jotka antoivat myös pörriäisille keräyskohteen. Puutarhan muutkin rikkaruohot saivat vapaasti rehottaa ja kukkia biodiversiteettinurkkauksessa.

Palstan huoltoon kuuluu vesisaavi, johon saa kaupungin tarjoamalla letkulla varattua kasteluvettä lämpiämään. Tänä kesänä sinne on tarkoitus saada myös pieni oleskeluterassi, jossa voi vaikka nauttia teestä tai kahvista puuhastelujen lomassa tai niiden sijaan. Tästäkin sitten jatkossa enemmän.