Satatuhatta uutta työllistä - laskennallisesti

Orpon hallituksen hallitusohjelmassa keskeisenä tavoitteena on valtion velkaantumisen hillitseminen. Julkilausuttuja mittareita on valtiontalouden alijäämä ja velkasuhteen kasvun taittuminen. Valtiontalouden alijäämän tulisi ohjelman mukaan olla vuonna 2027 korkeintaan 1 % bruttokansantuotteesta, kun sen Valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessa viime vuoden joulukuussa arvioitiin vuonna 2024 olevan 4,2 % BKT:sta ja EU:n taloussäännöt edellyttäisivät sen olevan enintään 3 %. Kun BKT oli noin 291 miljardia euroa, tarkoittaa tavoitteen mukainen alijäämä 2027 noin 3 miljardia, kun vuoden 2024 alijäämä oli noin 12 miljardia. Valtiovarainministeri sanoikin jo viime syksynä, että alijäämätavoite ei enää ole voimassa. Tavoitteesta taittaa velkasuhteen kasvu pidetään edelleen. Tämäkin edellyttäisi, että velanotto olisi pienempi kuin talouskasvu. Kun talouskasvu on viime ja edellisenä vuotena ollut negatiivinen, eikä ennusteen mukaan jatkossakaan ole yli kahta prosenttia BKT:sta, on tämäkin tavoite haastava. Hallitus joutuikin kevään kehysriihessä sopimaan kolmen miljardin lisäsopeutuksesta aiemmin hallitusohjelmaan kirjatun kuuden miljardin lisäksi.

Hallitusohjelmassa rakenteellisten toimien työllisyysvaikutukseksi on laskettu 1 850 miljoonaa euroa sen lisäksi, että useat "työllisyyttä edistävät toimet" ovat sosiaali- ja työttömyysturvan leikkauksia, jotka sinällään tuovat säästöjä, mikäli toteutuvat suunnitellusti. Tämä työllisyysvaikutus on hallitusohjelmassa laskettu saatavan sadallatuhannella uudella työllisellä siten, että työttömyysturvan leikkaukset tuovat 41.000 työllistä ja muut sosiaaliturvan leikkaukset sekä ansiotuloverotuksen alentaminen 37.000 työllistä ja loput 12.000 työllistä työmarkkinatoimilla listasta toimia, joiden vaikutuksia ei ole vielä pystytty arvioimaan.

Arviot työllisyysvaikutuksista on laskettu valtiovarainministeriössä. Lukuarvot on arvioitu melko kapean tutkimuskirjallisuuden perusteella lähinnä sillä perusteella, kuinka paljon mikäkin toimeentulon heikennys patistaa työtöntä työllistymään. Tämä johtaa jopa absurdin näköisiin kirjauksiin, kun työttömyyskorvauksen lapsikorotuksien poisto johtaa kymmeneentuhanteen laskennalliseen työlliseen. Absurdilta tuntuu myös, kun työllisyystilanteen tosiasiallisesti heikentyessä pääministeri hehkuttaa Facebookissa Valtiovarainministeriön laskeneen jo viime kevääseen mennessä tehdyille lakiehdotuksille 74.000 työllisen ja 1,7 miljardin euron vaikutuksen.

Periaatteessa nämä työllisyystoimet edistävät työvoiman tarjontaa työttömien joutuessa taloudellisesti yhä ahtaammalle, mutta eivät vaikuta positiivisesti työvoiman kysyntään. Päinvastoin, leikkaukset syövät suoraan ostovoimaa ja sen kautta kotimaista kysyntää ja sitä kautta vaikuttavat negatioivisesti talouskasvuun. Heikon tai olemattoman talouskasvun aikana leikkauksia voikin pitää ongelmallisina. Toteutuneen huonon kehityksen vuoksi hallitus meneekin puoliväliriiheen mielessään ristiriitaisesti sekä uudet leikkaukset että uudet kasvutoimet.

Mielenkiintoinen kysymys nyt on, mihin hallitus on oikeasti sitoutunut. Vuoden 2027 taloustavotteita tuskin saavutetaan pelkillä leikkauksilla, vaan työllisyyden pitää parantua edes velkasuhteen kasvun taittamiseksi. Hallitusohjelmassa onkin kirjattu tarkastuspiste puoliväliriiheen: "Hallitus seuraa työllisyystavoitteen toteutumista valtiovarainministeriön arvioiden perusteella vaalikauden aikana ja varautuu tekemään lisäpäätöksiä viimeistään puoliväliriihessä, mikäli tavoite julkisen talouden vahvistumisesta vaarantuu." Tarkoittaako hallitusohjelman kirjaus "hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä" niitä uudistuksia, joille Valtiovarainministeriö on laskenut tuollaiset luvut, vai tarkoittaako toimia, jotka todellisuudessa johtavat tuollaiseen lopputulokseen? Edellinen ei tule johtamaan taloustavotteiden toteutumiseen, mutta jälkimmäiset ovat haastavia. Positiivinen tulos edellyttäisi talouskasvua, tilanteen korjaaminen lisäleikkauksilla johtaisi todennäköisesti huonoon pahenevaan huonoon kierteeseen.

Joulukalenterin hyötykasvit

 

Tänä vuonna ostin ensimmäisen jouliukalenterin kymmeniin vuosiin, kun Impecta Fröhandel myi sellaista siemeniä ja vähän tarvikkeitakin sisältävää kalenteria. Lupasivat kuuttakymmentä siemenpussia kalenterissa, ja niinhän siellä olikin: suunnilleen puoliksi kukkia ja hyötykasveja, muutamaa lajia kaksikin pussia, toinen kaverille annettavaksi.

Palstaviljelijänä pistän hyötykasvit etusijalle, mutta kukkasiakin kasvatan mielelläni, mitä tilat antavat myöten. Rajoittavana tekijänä on kevään ikkunapaikat taimien kasvatukseen. Kesällä taas hyötykasvien viljelyssä rajoittaa vähän, että minulla ei vielä ole ollut käytössä kasvihuonetta. Ensi kesänä tarkoitus sekin asia korjata laittamalla aikoinaan ostettuun runkoon uudet polykarbonaatit. Sitten siellä on hyvä kasvattaa kesäterassin vieressä kasvihuonepikkukurkuja ja kirsikkatomaatteja ja mitä sinne niiden lisäksi sitten mahtuukaan.

Ensi kevään ja kesän tavoitteena on siis kasvattaa mahdollisuuksien mukaan kaikkia joulukalenterin hyötykasveja ja siinä sivussa mahdollisimman montaa kukkivaa kasvia. Ohessa taulukossa joulukalenterin hyötykasvit ja niiden istutusajat. E, A ja P viittavaat esikasvatettaviin, avomaalle kylvettäviin ja Plantuissa vesiviljelyssä kasvatettaviin kasveihin. Numero kasvin edessä on luukku, jossa se on joulukalenterissa. Joulukalenteri saa ainakin kesään asti olla näiden siementen säilytyspaikkana, myöhemmin ehkä laajemmin siemenvarastona. 

2	Kirsikkatomaatti ”Aztek”	Helmi-Huhti	E
2	Kasvihuonekurkku ”Picolino”	Hemi-Maalis	E
4	Parsa ”Mary Washington”	Helmi-Huhti	E
4	Artisokka”Imperial Star”	Helmi-Maalis	E
4	Mangomeloni ”Queen Anne´s Pocket Melon”	Helmi-Huhti	E
5	Kirsikkatomaatti “Sakura”	Helmi-Huhti	E
5	Kirsikkatomaatti “Goldwin”	Helmi-Huhti	E
5	Chili “Jalapeno M”	Helmi-Maalis	E
5	Korianteri “Atlas”	Huhti-Heinä		A	P
13	Ahomansikka “Yellow Wonder”	Helmi-Kesä	E	A
14	Oregano	Helmi-Syys	E	A
15	Vahapapu “erveille de Piemonte”	Touko-Kesä	E	A
15	Purppurabasilika “Red Rubin”	Helmi-Touko	E		P
15	Jäävuorisalaatti “Red Iceberg”	Huhti-Kesä		A	P
16	Lakritsiyrtti “Dropshot”	Maalis-Huhti			P
16	Sitruunabasilika “Mrs Burns´Lemon”	Helmi-Touko	E		P
16	Omenakurkku “Lemon”	Helmi-Huhti	E
18	Raparperi “Lider”	Huhti-Touko		A
18	Mansikka “Loran”	Helmi-Maalis	E
19	Sokeriherne “Half pint”	Touko-Kesä		A
19	Pinaatti “Matador”	Huhti-Kesä, Elo-Syys		A
20	Parsakaali “Ramoso Calabrese”	Maalis-Kesä	E	A
20	Syysporkkana “Maestro”	Huhti-Kesä		A
21	Keltainen punajuuri “Golden Eye”	Touko-Kesä		A
21	lehtisalaatti “Rekord”	Huhti-esä		A
21	Retiisi”Flamboyant”	Huhti-Elo		A
22	Persilja “Wega”	Maalis-Kesä		A
22	Tilli “Bouguet”	Huhti-Heinä		A

Vesiviljelyä kirjastossa: Yhdeksän Plantuita tuottaa salaattiaineksia ja yrttejä

 

Asensin sitten tänään kaikki kuusipaikkaiset Plantuini (Smart Garden 6) hyllyyn kirjastoon. Tavoitteenani on tuottaa entistä isompi osa vhreistä kasveista itse myös talvella. 

Tuossa asetelmassa on nyt alakerrassa siemenet itämässä: lehtikaalia, tatsoita, rosmariinia ja timjamia. Yläkerroksessa on pieniä taimia salaattia, basilikaa ja korianteria. Keskikerroksessa on jo kauan satoa tuottanutta basilikaa, chilejä (red demon varsin käyttökelpoinen, melko tulinen kasvi) ja ihan lopuillaan oleva korianteri ja stevia, jotka väistyvät yläkerran korianterin päästyä syötävään mittaan. Basilikaakin tuossa kolmea lajia: perusbasilikaa (Genoves), mausteista (Spicy) ja tummanpunaista (Dark). Seuraavana kasvamassa on uudestaan tummaa ja uutena pienilehtistä. Kokeilematta on vilä sitruunabasilika (Lemon). Muitakin voi kokeilla erikseen ostettavilla siemnilläja tyhjillä poteilla.

Hyvä puoli Plantuissa on, että yhdestä taimesta saa satoa viikkojen ajan. Kuusi tainta salaattia toimi niin, että aluksi kerättiin jokaisesta muutamia lehtiä ja siitä sai (vaatimattomat) salaatit, mutta kasvien kasvettua täyteen mittaansa, leikattiin aina taimi kerrallaan alas ja vähän yli viikon kierroksen jälkeen, kun joka päivä ei syöty salaattia, oli se taas täysikasvuinen ja korjattavissa kahden hengen runsaaseen salaattiin. Korianterit ja basilikat taas ollaan kerätty pestoa varten leikkaamalla kumpaakin koko Plantuin kuusi paikkaa kerralla, ja sitten kasvaminen takaisin kestää vähän kauemmin. Mausteeksi niitä voi nyppiä maltillisemmin.

Sääli, että Plantui meni konkurssiin vähän yli vuosi sitten. Tuote on kuitenkin hyvin onnistunut: tyylikäs muotoilu sopii kodinsisustukseen, ja automatiikka säätämässä sekä led-valaistusta että pumppua on toimiva. Samaten hyvä valikoima valmiita viljeltäviä kasvilajeja ja tyhjät podit mahdollistavat omat kokeilut. Onneksi sain itselleni varattua riittävän määrän laitteita ja siemenpodeja yli oman tarpeen. 

Papuja, mitä niitä on

 

Joulukalenterissa päivän luukussa oli syötävien kasvien siemeniä: jäävuorisalaattia, vahapapuja ja purppurabasilikaa. Siitä innostuneena aloin taas katsoa, millaisia papuja onkaan olemassa, itsellenikin selvennykseksi.

Ensiksi kasvilajeista: Vanhassa maailmassa, eli Euroopassa, Aasiassa jne, ja siis Suomessakin kasvatettiin palkokasveista härkäpapuja (Vicia faba), jotka oikeasti ovat virnakasveja, ja herneitä (Pisum sativum). Varsinaiset pavut (Phaseolus) ovat tulleet Eurooppaan ja yleensä Vanhaan maailmaan löytöretkien myötä Amerikasta. Näitäkin on sitten kahta lajia, ruusupapua (Phaseolus coccineus) ja tarhapapu (Phaseolus vulgaris). Ruusupapukin toki tuottaa syötäviä papuja, mutta ainakin meillä Suomessa sitä kasvatetaan lähinnä pihojen koristekasvina nopeasti kasvavana rehevänä köynöksenä säleikössä rakennusten seinustoilla. Tarhapavut ovat ne meillä varsinaisesti pelloilla tai palstoilla kasvatettavat ravintokasvit.

Tarhapavut voidaan edelleen jakaa salko- ja pensaspapuihin. Salkopavut ovat köynöstäviä kasveja, kuten alkuperäisetkin pavut, ja vaativat tuen, esimerkiksi säleikön tai juurikin salon. Meksikossa niitä kasvatetaan yhdessä maissin kanssa, jolloin kiipeävät maissin vahvaa runkoa pitkin. Yhtenä etuna tässä on, että ne lannoittavat myös maata yhteyttämällä juuribakteeriensa avulla ilman typpeä kasvien typpiravinteeksi maaperään. Win-win maissin kanssa. Peltoviljelyyn otollisempia ovat pensaspavut, joita ei siis tarvitse tukea.

Toinen tarhapapujen jaottelu on käyttötavan mukaan. Suomessa tarhapavuilla tarkoitetaan yleensä vihreitä papuja, eli sellaisia, jotka keitetään syötäväksi palkoineen. Osa tarhapavuista on kuitenkin sellaisia, joiden siemenet, pavut, kuivataan ja syödään sitten liotettuna ja keitettynä (hyvinkin tarkasti ja perusteellisesti liotettuna ja keitettynä haitallisten lektiinien poistamiseksi). Palkoineen keitettäviä papuja ovat pyöreäpalkoiset taitepavut, eli ne ehkä yleisimmin Suomessa syödyt pavut, joita löytyy kaupan pakastealtaasta, ja leikkopavut, joiden palko on satoa korjattaessa litteä. Edelleen on vahapavut, joiden palot eivät ole vihreitä vaan keltaisia ja voivat olla kirjavia, kuten joulukalenterin "Merveille De Piemonte".

Kuivattavia ja sitten liotettavia ja keitettäviä papuja löytyy väreissä mustasta valkoiseen, mustavalkokirjavia YingYang-papuja, punaruskean pilkullisia tai ... vaikka millaisia. Kuvassa kuusi papulajia, joita aikaisemmin kasvatin EU-projektin INCREASE kansalaistutkijana, ja jonka papuja edelleen on varastossa ja varmasti kesällä taas vilelyssäkin. Erityinen uusi tuttavuus oli mustat pavut. Niistä yksi kuudesta taimesta osottautui erityisen hyvin kasvavaksi ja tuottavaksi meidän olosuhteissa ja sitä laitan taas kasvamaan. Kun olin siihen tutustunut omalla maalla, niin sitä tulikin vastaan useammissa ruokalajeissa: tietenkin meksikolaistyyppisessä padassa, mutta parhaimmillaan jälkiruokakiisselissä ja jäätelössä. 

Salkopapu lähdössä kiipeämään

Innoituksena tähän tekstiin oli joulukalenterin lisäksi Sarin kiva teksti vahapavuista ja tietopuolta pavuista hain ja varmistin Wikipediasta.

Radikaali perustulo

 Perustulo: Lähtökohtana radikaalille perustulolle on, että sillä pystyy elämään täyttä mutta suhteellisen vaatimatonta elämää. Sen pitää kattaa kohtuulliset asumiskulut, ruokamenot, tarpeelliset tai ainakin välttämättömät hankinnat. Tarvittavan toimeentulominimin taso pitää määritellä järjestelmää kehitettäessä, mutta lonkalta heitettynä arviona 1.500 - 2.000 €/kuukausi saattaisi mahdollisesti olla sopiva taso. Tämä voisi toimia koko elinkaaren ajan, mahdollisesti niin, että lapsuusvaiheessa puolet perustulosta menisi perheen käyttöön, puolet rahastoitaisiin lapselle varhaisen aikuisuuden tarpeisiin.

Tasavero: kaikille verottomana jaettavan perustulon vuoksi kävisi progressio tarpeettomaksi. Kun muualta kuin perustulosta ansaittuun rahaan sovellettaisiin kiinteää veroprosenttia, muodostuisi progressio automaattisesti pohjalla olevan verottoman ansion vaikutuksesta. Tämä veroprosentti olisi asetettavissa niin, että verokertymä vastaisi nykyistä. Samalla voitaisiin ansiotulon pääomatulon veroprosentit yhdenmukaistaa, jolloin poistuu myös tarve muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi. 

Kunnallis- ja aluevero: Kansalaisen keskeisimmistä palveluista, koulutuksesta, terveydenhoidosta ja sosiaalitoimesta, huolehditaan kunta- ja/tai aluetasolla. Jotta näiden tulosvastuullisuus ja demokraattinen päätöksenteko toteutuu, pitää niiden rahoitukseen tarvittavan verotuksen olla samalla taholla, joka niiden järjestämisestä on vastuussa. Tämän vuoksi nykytilanteeseen verrattuna on tärkeää, että alueet saisivat verotusoikeuden. Valtiolla pitäisi todennäköisesti edelleen olla rooli kustannusten oikeudenmukaisessa jakautumisessa eri alueiden väestöpohjan ja talouden mukaan. Tämän pitäisi kuitenkin toimia matemaattisen tarkasti objektiivisen tiedon varassa.

Sosiaalietuudet: radikaali perustulo korvaisi kaikki sosiaalietuudet. 

Työttömyysvakuutus: Radikaali perustulo turvaisi perustoimeentulon myös työttömyyden aikana. Tämän vuoksi yhteiskunnan ei tarvitse huolehtia työttömyysturvasta. Yksilöt voivat itse suojautua nopealta elintason laskulta yllättävän työttömyyden aikana ottamalla yksityiseltä pohjalta järjestetyn työttömyysvakuutuksen. Tällaisia toimijoita varmasti syntyy, kun siirrytään radikaaliin perustuloon.

Eläkevakuutus: Myöskään erillistä eläkejärjestelmää ei tarvita, kun perustulo takaa riittävän toimeentulon vanhuuden aikana. Elintason laskulta voi suojautua säästämällä tai ottamalla yksityisesti järjestetyn eläkevakuutuksen.

Työmarkkinat: Radikaalilla perustulolla olisi monta vaikutusta työmarkkinoihin. Suurin vaikutus olisi, että todellakin voitaisiin puhua markkinoista työmarkkinoilla, koska työntekijäpuolella olisi todellista neuvotteluvoimaa. Toisaalta työn hinnoittelu menisi pitkälti uusiksi, koska mieluisaa työtä olisi mahdollista tehdä pienelläkin palkalla, koska elämisen perustaso olisi turvattu. Tällöin raja vapaaehtoistyön ja ansiotyön välillä liudentuisi. Myös kannustinloukut poistuisivat, jolloin henkilön on mahdollista aina ottaa vastaan työtä pelkäämättä tukien menetystä tai viivästymistä tai kohtuutonta "rajaveroprosenttia" tulon syödessä tukia. Vaikutus työmarkkinoihin on erillisen pohdinnan vaativa moniulotteinen kysymys.

Vaikutus kansantalouteen: No sitä voi pohtia myös.

Kuva huomion takia, mutta ei elämänlanka kovin huono kuvituskuva perustulolle ole.

Auringonkukkia joulukalenterista

 Tämän päivän luukusta tuli kolmea lajia auringonkukkia: tavallista isoa, kerrattuja ja värillistä. Jo aiemmin tullut kaksi pussillista kilpasarjan "titania", kolmejapuolimetristä jättiläistä, jonka kukinto on kuusikymmentä senttiä läpimitaltaan. Kunhan onnistuu.

Isommat ja värilliset auringonkukat menevät varmasti palstalle, jättiläiset ja värilliset esikasvatettuina, tavalliset isot ehkä suoraan maalleja. Matalavartiset kerrotut "Teddy bearit" voisi laittaa kotipihaankin erikoisuutena.

Aikaisemmin ollut isoimmat auringonkukat linnunsiemenistä itse kylväytyneitä eteläeurooppalaisia tuotantokasveja, mutta palstalla on useampana vuotena ollut myös värillistä auringonkukkaa, eri korkuisina variaatioina. Ensi vuonna ei sitten tarvitsekaan itse miettiä, mitä lajeja ottaa viljelyyn: noissa on vähintään riittävästi taas, ja ehkä tulevissa luukuissa vienä lisää.

Pestoa ja salsaa

 Päivän luukussa, 5. päivä, oli tarvikkeet tee-se-itse-salsan valmistukseen: kirsikkatomaattien, jalapenojen ja korianterin siemeniä. Niistä saa varmasti heinäkuussa tulisen ja mausteisen salsan kesäpäivän texmex-hetkiin. Hieman kuitenkin ensin pähkäiltävä, missä kasvatan kaksimetriseksi kasvavia, mieluummin kasvihuoneessa viihtyviä kirsikkatomaatteja. Sekin selvinnee.

Syksyn mittaan olen opetellut tekemään pestoa omista yrteistä. Tätä varten olen kasvattanut Plantuin Smart Gardenilla korianteria ja useampaa erilaista basilikaa ja palstalla persiljaa. Eli kerään astiaan joko basilikaa, korianteria tai persiljaa sellaisen sopivan määrän, puoli litraa tai litran. Siihen päälle tulee kuorittuja auringonkukansiemeniä pussillinen, 180 g, ja raastettua grana padanoa pussillinen, 80 g, suolaa ja kaksi valkosipulinkynttä. Sitten soseutetaan sauvasekottimella oliiviöljyn kanssa. Oliiviöljyä tuntuman mukaan sopivan paksuksi tahnaksi, noin 1 - 2 dl. Alkuperäinen määrä yrttejä vaikuttaa tähän, mutta ei se lopullinen sakeusaste niin tarkkaa ole.

Suolaa kannattaa laittaa, mutta ei liikaa. Maun voi tarkistaa lisäämällä ensiksi noin puoli teelusikallista tai jopa vähemmän. Pestosta tulee täyteläisempää kun paahtaa auringonkukansiemenet ensin kuivassa pannussa sekoittaen, varoen polttamista. Auringonkukansiementen sijaan voi käyttää pinjansiemeniä, kuten alkuperäisessä basilikapestossa onkin, mutta ovat huomattavasti kalliimpia ja vain vähän maukkaampia. Paahdettuna auringonkukansiemenet voittavat mielestäni maussakin.

Ol käyttäneet sekä basilika- että korianteripestoa pastassa: haluttu pasta keitetään normaalisti ja sekoitetaan pesto kypsän pastan joukkoon. Varmasti persiljapestokin sopisi siihen, mutta sitä käytimme perunoiden ja uunissa kypsytetyn porsaan ulkofileen kanssa ja myöhemmin voileipien päällä. Toimii niissäkin.

Viljelyharrastuksen hyviä puolia on, että tulee kokeiltua ruokia, joita muuten ei ehkä kokeilisi. Pesto itsekasvatetusta korianterista oli todella hyvä kokemus, mutta emme olisi sitä kaupan yrtillä kokeilleet, tuskin persiljaakaan pestoon. Nyt voin kyllä suositella, että kannattaa kokeilla vaikka ostoyrteilläkin.

Ensi kesänä sitten salsaa.