Joulukuun lopussa arvioin mahdollisia hallituskokoonpanoja silloisten kannatusprosenttien perusteella. Silloin pidin mahdollisena kolmea erilaista kokoonpanoa, joista epätodennäköisin oli silloisen punavihreän hallituksen jatkaminen, todennäköisimpänä pidin sinipunaista hallitusta, jossa Vihreät ja RKP täyttäisivä tarvittavan edustajamäärän, ja Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu oikeistohallitus oli mielestäni varsin todennäköinen. Tarkastelen tätä eduskuntavaalien jälkeen uudestaan, kun edustajamäärät on tiedossa ja Kokoomuksen Orposta tulee ensimmäinen hannitustunnustelija.
Ensimmäiseksi voi todeta, että Sanna Marinin hallitus ei jatka. Kokoomus voitti vaalit, edellinen hallituspohja sai vain 99 edustajaa ja Keskustapuolue ilmoitti jo etukäteen, että samalla hallituspohjalla ei jatka eikä missään hallituksessa, jos tulos ei ole edellisten vaalien tasolla. Mikään edellytyksistä ei toteutunut.
Kokoomus saisi sekä Perussuomalaisten että SDP:n kanssa aikaan enemmistöhallituksen. Perussuomalaisten, Keskustan ja KD:n kanssa hallituspuolueiden kansanedustajia olisi 122 ja ilman KD:täkin 117, SDP:n, vihreiden ja RKP:n kanssa 113, mikä sekin ihan mahdollinen hallituspohja. Kumpikin näistä edellyttäisi kuitenkin vähintään jossakin määrin vastahakoisen häviäjän mukaantuloa: Keskustapuolue tehnyt todellisen rökäletappion kaksissa vaaleissa, Vihreät menettäneet edellisistä vaaleista 7 paikkaa. Keskustapuolue ilmoittanut, että he eivät ole menossa hallitukseen vaan hakevat uudestaan oikeutustansa oppositiossa; Vihreät taas katsovat kynnyksen hallitukseenmenolle olevan hyvin korkea.
Näissä olosuhteissa määräävä tekijä on, suostuuko Keskustapuolue tai Vihreät lopulta hallitukseen. Keskustapuolueella kieltäytyminen on astetta vahvempi, jopa ehdottomalta kuulostava. Vihreiden Ohisalo puhuu korkeasta kynnyksestä, eli mahdollisuudesta. Keskustapuolue kuitenkin suostui edelliseenkin hallitukseen pahan vaalitappion jälkeen pitkällä suostuttelulla ja vaikeilla kynnyskysymyksillä. Nyt on mahdollista joko samanlainen suostuminen pitkän kruusailun jälkeen, tai vaihtoehtoisesti entistä päättäväisempi kieltäytyminen, koska suostuminen hallitukseen voisi johtaa entistä huonompaan vaalimenestykseen. Vihreillä taas ajat saattavat olla puolueen puolella siten, että on parempi olla edistämässä niitä toimia, jotka maailmantilanne edellyttää.
Julkisuudessa on spekuloitu myös "perusporvarillista" hallituspohjaa siltä varalta, että kumpikaan edellämainituista vaalitappion kokeneista puolueista ei lähde hallitukseen. Tässä mallissa olisi Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja KD. Tällä hallituspohjalla olisi 108 paikkaa ja siten kohtuullinen enemmistö. Tässä vaikeutena on, millä tavalla Ruotsalainen kansanpuolue istuisi kokoonpanoon, jossa Perussuomalaiset ovat merkittävässä asemassa. Tämän uskoisi olevan ongelmallista sekä RKP:n kannalta, koska Perussuomalaiset ovat ohjelmassaan esittäneet luopumista pakkoruotsista, monen muun ongelmallisen kohdan joukossa. ja toisaalta RKP olisi vaa'ankieliasemassa niin, että he pystyisivät yksin kaatamaan hallituksen, mikä pakottaisi hallitusohjelmaa RKP:n suuntaan sopivammaksi. Vaikea kuvitella tämän kokoonpanon onnistuvan.
Hallituksen kokoonpanoon vaikuttavat myös ohjelmalliset kysymykset, jos kieltäytymiset eivät ratkaisisi hallituskokoonpanoa. Kokoomus on painottanut hyvin vahvasti valtiontalouden tasapainottamista, mikä tarkoittaisi kulukuria ja leikkauksia. Tavoitellut säästöt ovat niin suuret, että väistämättä tarkoittaisivat isoja leikkauksia suurimpiin menoluokkiin, koska samaan aikaan kokoomuksen tavoitteena on pikemminkin veronalennukset kuin -korotukset. Perussuomalaisilla ei näytä sinällään olevan pidäkkeitä leikkausten suhteen, vaikka silläkään ei ole konkreettista jäsentynyttä näkemystä leikkauskohteista. Veronalennuksiin he eivät kuitenkaan suostuisi ennen kuin talous on tasapainossa. SDP taas ei suostu leikkauksiin sosiaaliturvaan, koulutukseen ja sote-palveluihin.
Leikkausten toteuttaminen on SDP:n kannalta ainoa esiintullut kynnyskysymys kokoomusvetoiseen hallitukseen. Perussuomalaisilla on enemmän kiisteltäviä kohtia, joista tärkeimmät ovat hiilineutraalisuuden siirtäminen vuodesta 2035 ja vihreästä siirtymästä joustaminen sekä työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Perussuomalaisten ohjelmissa on myös pyrkimys EU-eroon, mikä on vastakkainen Kokoomuksen näkemykseen nähden. RKP:n kanssa yhteistyötä hankaloittaisi pyrkimys lopettaa pakkoruotsi, mitä yritettiin jo Sipilän hallituksen aikana hyvin huonoin tuloksin. Perussuomalaiset ovat kyllä ilmoittaneet, että eivät pyrkisi edistämään näitä kahta tavoitetta, mikäli ovat hallituksessa.
Pidän itse todennäköisimpänä ja jopa toivottavimpana mahdollisista kokoonpanoista sitä, jossa sinipunahallitusta täydentää RKP ja Vihreät. Tällä on riittävä kannatus, ja sen on suhteellisen helppo, tilanteeseen nähden, löytää yhteiset tavoitteet. Se ei myöskään kärjistäisi tilannetta entisestään, minkä vuoksi minkään hallituskumppanin ei tarvitse pelätä rökäletappiota seuraavissa vaaleissa.
