Huomisen puhdetöitä

 

Huomenna on luvassa sopivan sateinen vapaapäivä siihen, että taimien kasvatus nytkähtää askelen eteenpäin. Tomaatintaimet menevät muoviruukkuihin (8 cm * 8 cm) odottamaan ulospääsyä ja kasvihuoneeseen menoa. Samaten varmaan chilintaimet ja latva-artisokat. Niille olen kyllä varannut puutarhan Mustaa multaa suuremmassa säkissä, että saavat totutella tulevaan elämäänsä tuotantovaiheessa. 

Turvepotteihin taas menee samettiruusut ja ensimmäiset basilikat; jotka nyt ovat jäätelörasioissa. Samaten oppineenkukat, lilliput, menee turvepotteihin. Seuraavana kylvettäväksi tulevatkin sitten ainakin kaalit, että kerkiävät hyvään vauhtiin ennen ulosistutusta.

Kansalaiset tekevät tiedettä pavuista

 

Pulsesincrease on viisivuotinen EU-projekti, johon osallistuu 26 tutkimusryhmää tai laitosta neljästätoista maasta. Tutkimuskohteina ovat palkokasvit: pavut, linssit, kikherneet ja lupiinit ja niiden kantojen säilyttäminen, ominaisuudet ja käyttö. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on lisätä palkokasvien lajivalikoimaa, biodiversiteettiä, Euroopassa, osana tulevaisuuden maataloutta ja ravinnontuotantoa.

Yhtenä osana projektia on "kansalaistiede", tavalliset harrastajat ja viljelijät viljelemässä ja raportoimassa kukin muutamasta papulajista ja mahdollisesti ja toivottavasti säilyttämässä mielenkiintoisia kantoja ja jakamassa niitä edelleen, mahdollisesti vaihtamassa toisten harrastajien kanssa. Tätä varten kullekin osallistujalle lähetetään, materiaalinsiirtosopimusta vastaan, kuutta lajia papuja (joista yksi kaikille yhteinen kaupallinen lajike standardina) sellaisen määrän, että sitä voi kasvattaa pellolla, puutarhassa tai vaikka parvekkeella. Kuvan (pulseincrease-projektin kotisivulta) perusteella näyttäisi olevan noin viisi papua per laji.

Kansalaisprojektiin on ilmoittautunut yhteensä yli 3400 osallistujaa. Papulajikkeita, maatiaisrotuja, on yhteensä yli tuhat. Osallistujat ympäri Eurooppaa, mutta eniten Keski- ja Etelä-Euroopasta, selkeä keskittymä jostakin syystä Portugalissa. Suomesta ilmeisesti muutama mukana. Minä osasin hakea sinne, kun viljelypalstojen yhteisellä Facebook-sivulla oli siitä tietoa. Nyt olen allekirjoittanut materiaalinsiirtosopimuksen ja odottelen papulajitelmaani ja lisäohjeita loppukuusta.

Ensi kesänä olisi joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa ainakin härkäpapua palstalla ja ruusupapuja puutarhassa koristekasvina. Ja joku muukin koristeellinen papu on tarttunut matkaan. Ja tietenkin herneitä pitää kasvattaa. Kansalaistiedeprojekti tuo sitten lisämaustetta tähän viljelyyn.

Koronaa ensimmäisen vuoden jälkeen

Asiat eivät aina etene nopeasti, varsinkaan haluttuun suuntaan. Viime vuonna tähän samaan aikaan korona osui Suomeenkin. Hallitus reagoi siihen vahvasti ja tavoitteeksi muodostui aluksi tartuntojen etenemisen hidastaminen sillä tavalla, että sairaalakapasiteetti ei ylittyisi, ja myöhemmin puhuttiin jopa tukahduttamisesta. Suhtautuminen perustui aluksi siihen, että myöhemmin pandemiaksi luokiteltu epidemia käyttäytyisi jotakuinkin kuin vaikeampi influenssa: hiipuisi vähitellen pois ja siihen asti tulisi vahinkoja rajata. Niin kävikin. Tartunnat vähenivät ja kesällä oltiin melkein normaalissa tilanteessa vaikka varpaillaan: taudin uhka ei mennyt minnekään. Syksyllä se sitten lähti uuteen nousuun, aiheutti uusia rajoituksia ja uutta huolta. Ja vuoden alusta taas uudestaan, entistä voimakkaammin.

Tällä hetkellä useat asiat luovat taas uutta toivoa: Suomi on pärjännyt verraten hyvin vertailtaessa muuhun Eurooppaan ja muuhun maailmaan, tartuntojen määrät ovat (taas) laskussa ja rokotteita on saatavilla. Hyvästä pärjäämisestä voidaan varmasti osaltaan kiittää harvaa asutusta ja hieman etäistä kansanluonnetta, jolla on helppo pitää turvavälejä, mutta myös hallituksen oikea-aikaisia ja oikeaa mittakaavaa olevia toimia. Kaikessa ei ole onnistuttu, mutta tautiluvut pysyneet eurooppalaisittain varsin kohtuullisina. Kun nyt alkanut lasku taas saataisiin vakiinnutettua, voivat rokotteet jo kesästä alkaen suojata uudelta aallolta. Niillä saataneen laumasuoja, joka väestön sairastamisella olisi tullut hyvin kalliiksi ja tuskalliseksi.

Huolenaiheitakin on: sekä metalliteollisuus että maatalous edellyttävät vieras- ja kausityöntekijöitä, jotka saattavat taas, varotoimenpiteistä huolimatta, tuoda uusia tartuntoja pahemmilta tautialueilta. Tästä nähtiin esimerkkejä jo viime vuonna, ja tämän vuoden puolella Rauman telakan joukkoaltistukset ja joukkosairastumiset sulkivat koko telakan järjestelyjen ajaksi. 

Vakava huolenaihe on myös uusien viruskantojen kehittyminen. Toistaiseksi huolta aiheuttavia kantoja tunnetaan kolme, joista brittiläinen muunnos on aikaisempaa tarttuvampi ja sekä eteläafrikkalainen että brasilialainen variantti pystyvät jonkin verran kiertämään rokotteella tai alkuperäistä virustartuntaa sairastamalla saatua immuniteettia. Pelättävissä on, että näiden ollessa valloillaan saattaa kehittyä vielä hankalampia mutantteja, jotka edellyttävät uuden rokotteen kehittämistä ja jakelua.

Edelleen huolenaihe on, miten talous nousee Koronapandemian päätyttyä. Yhtenä puolena asiassa on julkisen talouden velkaantuminen, mutta yksityisten pienten yritysten ja muiden toimijoiden kestokyky: miten palvelualat ja esiintyvän taiteen toimijat kestävät rajoituksia vielä kevään ja ehkä kesän yli.

Tällä hetkellä tilanne näyttää taas valoisalta. Tärkeää kuitenkin edelleen, että tartunnat saadaan pidettyä alhaalla rokotesuojaa odotellessa, jotta uusiin riskeihin pystytään reagoimaan. Maailmanlaajuisesti pitää muistaa, että "kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa". Suomea ei pysty pitämään puhtaana, jos lähinaapureissa virus on voimissaan ja variantti toisella puolella maapalloa voi aiheuttaa uuden aallon. Nyt on kuitenkin taas hyvä hetki toivoa, että asiat ovat paremmin kesällä.

Tomaatintaimia ja kaikkea muutakin

 

Kevätajan harrastuksena on valmistautua kesän viljelyksiin kasvattamalla taimet ikkunalaudoilla ja missä valoisaa tilaa sattuukin löytymään. Tänä vuonna olen valmistautunut kunnolla rakentamalla varastotelineen työpöydälleni, vaimon työpöydälle ja salin ikkunan eteen. Työpöydillä kummallakin kaksi tasoa taimille, minulla vielä yksi taso lähinnä mehikasveille. Salin ikkunan edessä kaikkiaan neljä tasoa, joista kaksi jo olemassaoleville kasveille, kaksi taimille. 

Ensimmäiset kasvit kylvöksessä olivat chilit ja tomaatit. Chilit olivat ihan Prisman vihanneshyllystä rawit-lajia, hyvinkin tulinen pieni chili, tulisuudeltaan 6-7/10. Yhdestä pienestä palosta riitti suorastaan järjettömään määrään taimia, joista sitten parikymmentä mennyt eteenpäin turvepotteihin ja menossa siitä eteenpäin kasvatukseen.

Tomaatteja on kahta lajia, kun tarkoituksena vähän rajoittaa lajikemäärää. Näitä on meidän "kasvihuoneessa" kasvatettavaksi kirsikkatomaatti "chokolate cherry" ja sitten ilmeisesti avomaallakin menestyvä korkea "tigerella", jonka tomaatit keltapunaraitaisia. Siemenet ostettu pusseissa, kirsikkatomaatin pussissa kuusi siementä, jotka kaikki itivät ja kasvavat nyt taimina, ja tigerellaa 0,1 grammaa, josta taimia tuli yli tarpeen, nyt kasvamassa parikymmentä tainta, jotka pitäisi pian siirtää isompaan ruukkuun. Kuvassa vähän yli viikon takaa, maaliskuun loppupuolelta.

Samaan aikaan noiden kanssa menivät latva-artisokan taimet kokeilumielessä ja nekin hyvässä vauhdissa. Mielenkiintoisempia tuttavuuksia sitten viidakkokurkut ja hyppysinkokurkut, joista ainakin osa jää sisäkasvatukseen myös kesällä. Ja sitten vielä erinäinen määrä maustekasveja: muun muassa viittä lajia basilikaa. Ja kukkasia: elämänlankaa, neljää lajia samettiruusuja, oppineidenkukkaa, päivänsineä, rohtosamettiruusua ... ja valikoima kaktuksia.

Sitten on vielä kasveja odottamassa sisälle kylvämistä: kaalit, montaa lajia, krasseja, auringonkukkaa ...

Kevät etenee nopeasti.

Viljelypalsta

 

Otanpa esille viljelypalstani, koska siellä tulen aika paljon viettämään aikaani tulevana kesänä, toivottavasti, ja tekemään kaikkea mielen kiintoista, ainakin omasta mielestäni. Viime keväänä siis jo sain vuokrata Turun kaupungin vuokrapalstan, monivuotisen. Monivuotisuus tarkoittaa, että sopimuksella saa pitää samaa palstaa monta vuotta, nyt vuoteen 2028 asti. Tarkoittaa myös sitä, että palstaa ei kynnetä vuosittain, joten siellä saa pitää myös monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita. Pieniä rakennelmiakin sallitaan. Pääsiäisen kuvassa onkin kolme viljelylaatikkoa, jotka otin viime kesänä käyttöön salaattien kasvatukseen, ja alustavasti käännettyä maata vielä seitsemälle laatikolle. Näihin tulee mustaa multaa ja kaikkea herkempää kasvia, kuten juuri salaattia ja sitten maustekasveja ja ehkä tomaattejakin.

Viime kesänä istutin ensimmäiset(?) viinimarjapensaat palstalle, kolme punaista, kaksi mustaa ja kaksi karviaisia. Raparperintaimenkin vein sinne. Sitten siellä kasvoi muutamia rivejä perunaa, Colomboa, ja maa-artisokkaa. Härkäpapua kasvoi sekä perunoiden kanssa samassa vaossa antamassa typpeä että ihan erillisinä riveinä. Tänä kesänä tuleekin useampaa papua ja hernettä kasvatukseen, mutta niistä enemmän myöhemmin. Vihantalannoitusta varten siellä kasvoi myös kurkkuyrttiä ja veriapilaa, jotka antoivat myös pörriäisille keräyskohteen. Puutarhan muutkin rikkaruohot saivat vapaasti rehottaa ja kukkia biodiversiteettinurkkauksessa.

Palstan huoltoon kuuluu vesisaavi, johon saa kaupungin tarjoamalla letkulla varattua kasteluvettä lämpiämään. Tänä kesänä sinne on tarkoitus saada myös pieni oleskeluterassi, jossa voi vaikka nauttia teestä tai kahvista puuhastelujen lomassa tai niiden sijaan. Tästäkin sitten jatkossa enemmän.

Ilmastokriisi NYT!

 Ilmastokeskustelussa häiritsevä asia on, että edelleen puhutaan kuin tietyillä toimilla olisi mahdollista pysäyttää ilmaston lämpeneminen puoleentoista asteeseen tai kahteen asteeseen. Esitetään niitä ongelmia, joita syntyy, jos nämä rajat ylitetään, ja esitetään niitä päästökäyriä, joihin pitää päästä, että nämä rajat alitetaan. Mikään ei kuitenkaan toistaiseksi näytä siltä, että päästöjä saataisiin vähennettyä, eikä siltä, että lämpötilojen nousu hidastuisi, päinvastoin.

Ilmakehän hiilidioksidimäärä kasvaa vakaasti ja jopa kiihtyvästi vääjäämätöntä sahalaitakuviota 1960-luvun ja 320 ppm:n alanurkasta 2020-luvun ja 420 ppm:n ylänurkkaan. Pohjoisen pallonpuoliskon kesällä arvot laskevat metsien sitoessa hiiltä ja lämmityksen kuluttaessa vähemmän polttoainetta, mutta talven jäljiltä keväällä noustaan taas uuteen ennätykseen, vääjäämättä. Tähän eivät ilmastokokoukset ole mitään vaikuttaneet, ellei sitten käyrät olisi vielä hurjemmat ilman niitä.

Myöskään lämpötilakäyrissä ei ole mitään lohdullista: maailman tasolla lämpötilat ovat nousseet tasaisesti ainakin 1960-luvulta alkaen ja keskilämpötila on nyt yli asteen korkeammalla kuin teollistumista edeltävällä kaudella. Kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei laske, ei lämpötilakaan varmasti laske, ja kun hiilidioksidin määrä kasvaa, nousee lämpötilakin. Ja kiinnostava kysymys on, jatkuuko lämpötilan nousu vielä senkin jälkeen, jos hiilidioksidin pitoisuuden nousu pysähtyy? Millaisella aikavälillä tasapainottuminen tapahtuu ja millaisia hitausvoimia muutos kohtaa? Selvää on, että lämpötilannousu ei pysähdy vaan joudumme väistämättä epämukavuusalueelle ja olemme siellä jo. 

 

Miksi sitten kriisi: millaisia haittoja aiheutuu. Olen kuvannut niitä mindmappina omaan käyttöön ja tulen käymään tätä läpi itsekseni ja julkisesti, mutta laitan tähän tämänhetkisen kuvani. Selkeästi tiedettyjä ongelmia on jo nyt muun muassa maastopalojen lisääntymiset, metsätuhot, korallien valkaistuminen.  

Ilmastonmuutos on väistämätön, vaikeasti ennustettava ja sen vaikutukset ovat vaikeasti ennustettavia, mutta jo havaittavissa. Olemme jo ilmastokriisissä.

Uusi hallitus koronan varjossa

Tilanteet muuttuivat nopeasti. Arvaus hallituksen muodostajista toteutui, mutta pienten mutkien jälkeen hallitus vahvistui entisestään: SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton, Keskustapuolueen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen muodostama hallitus toteutui melko normaalissa järjestyksessä Rinteen vetämissä hallitusneuvotteluissa. Ennakkoarvaukset neuvottelujen pitkittymisestä eivät toteutuneet eikä Kokoomus saanut väännettyä omaa kovaa linjaansa alkumetrejä pidemmälle neuvotteluissa. Perussuomalaiset jäivät suunnilleen ensimmäisestä kättelystä pois neuvotteluista. Sikäli kaikki meni kuten toivottua.
Eri asia sitten on, miten syksyn sekoiluihin pitäisi suhtautua. Varsinainen murheenkryyni oli Postin tilanne, jossa toimiva johto yritti ilmeisesti viedä läpi viime kauden päätöksiä henkilöstön ehtojen huonontamisesta. Tämä meni SDP:llä ilmeisesti jossakin kuolleessa kulmassa eteenpäin, eikä omistusohjausministeri osannut siihen ajoissa puuttua. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi niin, että postilaiset menivät lopulta lakkoon ja politiikot eivät muistaneet oikein, mitä kukakin oli milloinkakin sanonut. Sekavassa tilanteessa hallitus kaatui, mutta uusi hallitus saatiin entistä ehompana pystyyn. Pääministeriksi nousi nuori hallintotieteilijä, Sanna Marin, ja toiminta tuntui saavan alusta alkaen uutta ryhtiä.
Odottamattomana maailmanlaajuisena katastrofina nousi yhtäkkiä, muutamassa kuukaudessa, Kiinasta saanut epidemia, jossa ilmeisesti lepakoista peräisin oleva koronavirus levisi ensin tammikuussa Kiinan Wuhanissa tappaen virallisten ilmoitusten mukaan noin kolme tuhatta ihmistä, sitten laajemmin maailmalle, erityisesti Italiaan ja Espanjaan, joissa tähän mennessä kummassakin yli kymmenentuhatta uhria, ja lopulta koko maailmaan, jossa nyt yli miljoona tartunnan saanutta ja kuusikymmentätuhatta kuollutta. Koko maailma on vetäytynyt erilaisiin karantiineihin ja kaikkialla on pelko terveydenhoidon romahduksesta.
koronasta muodostui nuorelle hallitukselle tulikoe, josta tähän mennessä on selvinnyt kunnialla. Suomessa lähdettiin varsin aikaisessa vaiheessa, oikea-aikaisesti, suorittamaan järeitä toimia ensin sairastumishuipun siirtämiseksi eteenpäin ja mataloittamiseksi, "flatten the curve", ja nyt jopa viruksen etenemisen pysäyttämiseksi. Toimia on ollut esimerkiksi ulkorajojen sulkeminen, koulujen sulkeminen, kokoontumisten rajoittamainen, kehotukset vanhusväestölle pysytelle kotona karanteeninomaisissa oloissa ja nyt viimeksi sekä Uudenmaan että kaikkien ravintoloiden sulkeminen. Samalla on testauskapasiteettia lisätty taudinkantajien tunnistamiseksi ja leviämisen estämiseksi ja valmistauduttu hoitokapasiteetin kasvattamiseen.
Hallitus on esiintynyt selkeästi ja luottamusta herättävästi. Viesti on mennyt perille. Aika näyttää, miten Suomi kestää hoidon kustannukset, mutta tällä hetkellä näyttää, että tartunnoissa olemme pysyneet kohtuullisissa lukemissa naapurimaihimme verrattuna. Myös hallituksen kannatus on kestänyt ja vahvistunut: viimeisimmässä gallupissa hallituspuolueiden kannatus oli jo samoissa kuin keväällä ennen hallituksen muodostumista, syksyn notkahduksesta toipuneena.
Tällä hetkellä tilanne sekä maailmanlaajuisesti, eurooppalaisittain että Suomen osalta näyttää erittäin haastavalta ja jopa pelottavalta, mutta Suomessa nuori hallitus valaa uskoa tulevaisuuteen. Me selviämme tästä!